31.5.2012
Lisätietoja SYL:n työurien pidentämiseen liittyvistä keinoista:
Hallituksen jäsen, työelämävastaava Eveliina Heinäluoma, p. 044 906 5002
Koulutuspoliittinen sihteeri Suvi Eriksson, p. 041 515 2231
Sosiaalipoliittinen sihteeri Sini Terävä, p. 041 515 2227
etunimi.sukunimi(at)syl.fi
Hakuilmoitus 31.5.2012
Sibelius-Akatemian ylioppilaskunta (SAY) on 1250 musiikkialan opiskelijan aktiivinen edunvalvontajärjestö. Pitkäaikaisen pääsihteerimme siirtyessä uusiin tehtäviin etsimme pääsihteeriä aikavälille 1.8.2012 – 31.12.2012. Työsuhde solmitaan 5 kk:n määräajaksi, sillä vuoden 2013 alusta Sibelius-Akatemiasta tulee osa Taideyliopistoa, jolloin myös Sibelius-Akatemian, Kuvataideakatemian ja Teatterikorkeakoulun ylioppilaskunnat yhdistyvät.
» Jatka lukemista
Tiedote 30.5.2012 / Helsingin yliopiston ylioppilaskunta
Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan (HYY) edustajisto on valinnut kokouksessaan 30.5.2012 ylioppilaskunnan uudeksi pääsihteeriksi HuK Katri Korolainen-Virkajärven. Hän aloittaa kolmivuotisen kautensa perehdytysjaksolla 4.6.2012.
Katri Korolainen-Virkajärvi on 27-vuotias Suomen ja Pohjoismaiden historian opiskelija, joka on valmistumassa maisteriksi kesäkuussa. Hänellä on laaja kokemus yliopistohallinnosta, ylioppilasliikkeessä toimimisesta ja HYYn eri luottamustoimista. Korolainen-Virkajärvi on toiminut muun muassa SYL:n hallituksen puheenjohtajana 2011, HYYn hallituksen puheenjohtajana 2010 ja Helsingin yliopiston kollegion jäsenenä 2007-2010.
» Jatka lukemista
Blogivieras 30.5.2012 / Janne Pelkonen
Etummaisen Töölön katuja mittaillessa jalat tuntuvat usein viettävän Ostrabotnian suuntaan. Helsingin yliopiston pohjalaisten osakuntien “Botta” on historiansa aikana toiminut monenkirjavien tapahtumien näyttämönä aina viime vuosisadan alun karusta opiskelijaelämästä kansakunnan syntyvaiheisiin – vain raamatulliset tapahtumakulut puuttuvat. Myös moni ikuinen opiskelija voi tenttiä katutason ravitsemusliikkeiden mainioita tuontiolutmenuita.
Lieneekö kyse ollut polkuriippuvuudesta, kun löysin itseni viime viikon maanantaina tämän jugendtyyliin kumartavan talovanhuksen juhlasalissa järjestetystä Helsingin Työeläke 50 vuotta keskusteluillasta: Kuka korjaa potin? Historiaa tosin tehdään vasta heinäkuun ensimmäisenä päivänä, kun meille kaikille rakas ja “merkityksellinen toinen” työeläkejärjestelmä täyttää 50 vuotta.
» Jatka lukemista
Tiedote 24.5.2012
Suomen ylioppilaskuntien liitto (SYL) ry on valinnut kasvatustieteiden ylioppilaan Soile Korisevan, 28, sosiaalipoliittiseksi sihteeriksi. Koriseva opiskelee Jyväskylän yliopistossa aikuiskasvatustiedettä ja psykologiaa.
SYL:n sosiaalipoliittisen sihteerin tehtävään kuuluu erityisesti opiskelijoita koskevien sosiaalipoliittisten asioiden valmistelu ja esittely hallitukselle. Korisevan vahvuutena on laaja kokonaiskuva opintososiaalisista asioista ja niiden suhteesta laajempaan koulutuspolitiikkaan.
Hänellä on usean vuoden monipuolinen kokemus ylioppilasliikkeestä. Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnassa Soile Koriseva on ollut muun muassa hallituksen puheenjohtajana 2009 sekä hallituksen varapuheenjohtajana ja korkeakoulupoliittisena vastaavana 2008. Kaudella 2008–2009 Koriseva toi opiskelijoiden näkökulmat esille Jyväskylän yliopiston hallituksen opiskelijajäsenen luottamustoimessa. Samaan aikaan hän toimi opiskelijajäsenenä myös yliopiston hallintoryhmässä.
» Jatka lukemista
24th May 2012 / Eveliina Heinäluoma, SYL
The ”Work pension 20X0 – who will reap the benefits?” tour organised by SYL, The Finnish Centre for Pensions (ETK) and The Finnish Pension Alliance (TELA) concluded on 14 May with a debate in Helsinki. Before arriving in Helsinki, the tour had visited Tampere and Turku The tour relates to the 50 years in which Finland has had a work pension scheme, as well as to ETK’s and TELA’s wish to hear the views of youth on the topic of working life and pensions.
The tour has generated debate in the student unions and this spring we have heard students in several university cities express their views on both the pension scheme as well as on how to make young people heard in decision making. The most striking revelation after the tour is how knowledgeable young people are of the pension scheme and of the debate on extending working life.
» Jatka lukemista
24.5.2012 / Eveliina Heinäluoma, FSF
Turnén Arbetspension 20X0 – vem tar hem potten?, som samordnats av FSF, Pensionsskyddscentralen (PSC) och Arbetspensionsförsäkrarna (TELA), avslutades 14.5 med en diskussion i Helsingfors. Innan det hade turnén besökt Tammerfors och Åbo. Turnén är en del av att arbetspensionssystemets 50-årsjubileum samt att PSC och TELA önskat höra unga i diskussionen om arbetskarriärer och pensioner.
Turnén har gett en viktig diskussion fotfäste vid universiteten och vi har under vårens lopp fått ta del av olika universitetsorters studerandes synpunkter på såväl pensionssystemet som hur de ungas röster hörs i beslutsfattandet. Det starkaste intrycket turnén gav var hur insatta unga är i pensionssystemet och i den pågående diskussionen kring att förlänga arbetskarriärerna.
» Jatka lukemista
24.5.2012 / Eveliina Heinäluoma, SYL
SYL:n, Eläketurvakeskuksen (ETK) ja Työeläkevakuuttajien (TELA) yhteinen Työeläke 20X0 – kuka korjaa potin? -kiertue päättyi 14.5. järjestettyyn Helsingin keskustelutilaisuuteen. Kiertue oli tätä ennen rantautunut Tampereelle ja Turkuun. Kiertue liittyy työeläkejärjestelmän 50-vuotistaipaleeseen ja ETK:n sekä TELAn haluun kuulla nuorten ääntä työura- ja eläkekeskustelussa.
Kiertue on jalkauttanut tärkeän keskustelun ylioppilaskentälle ja olemme kevään aikana päässeet kuulemaan muutaman yliopistopaikkakunnan opiskelijoiden näkemyksiä niin eläkejärjestelmästä kuin siitäkin, miten nuorten ääntä kuunnellaan päätöksenteossa. Kiertueelta päällimmäisenä mieleen jäi huomio siitä, kuinka perehtyneitä nuoret ovat työeläkejärjestelmään ja keskusteluun, jota työurien pidentämisen ympärillä käydään.
» Jatka lukemista
On kovin mielenkiintoista seurata hyvinkin erilaisista asioista käytävää keskustelua hieman analyyttisemmin. Oli sitten kyse valtakunnan poliittisten puolueiden toistensa syyttelystä, opiskelijoiden mielipiteiden sivuuttamisesta yliopiston hallintoelimissä, eri ylioppilaskuntien välisistä eroista käytävistä keskusteluista tai sen oman ainejärjestön paremmuudesta ylitse sen toisen erilaisen järjestön. Ensimmäinen ajatus näiden erilaisten keskusteluiden linkittämisestä toisiinsa on hyvin helposti se, että eihän näillä ole mitään yhteistä
Ei ole tarvinnut seurata Suomen yliopistokoulutuksen kehittämisen ympärillä vellovaa keskustelua kovin kauaa, kun jo huomaa sen pyörivän saman kestotematiikan ympärillä: opiskelijoiden opintoaikoja pitäisi lyhentää. Vuonna 2005 hallitus toi eduskuntaan esityksen, jolla oltiin ratkaisemassa tilanne once and for all. Yliopistolain muutoksella tuolloisen opetusministeri Haataisen esittelypuheenvuoron juhlallisen aloituksen mukaan vahvistettiin “yliopistojen velvollisuutta opinto-ohjauksen antamiseen ja opiskelijoiden oikeudet tutkinnon suorittamiseen.” Itse lakitekstihän keskittyi kuitenkin linjaamaan tavoitteelliset suoritusajat yliopistotutkinnoille, joiden ylittäminen edellyttäisi opiskelijalta selittelyä ja lisäajan anomista. Eduskuntadebatin aikana ministeri Haatainen toki lupaili, että “Jos ei suorita opintoja loppuun eikä valmistu yliopistosta, niin ei siitä mikään kuuma kivi päähän tipu…”.
HS uutisoi 18. toukokuuta, että selvitystensä mukaan 2005 aloittaneesta noin 20 000 yliopisto-opiskelijan joukosta 6000 opiskelijaa on nyt pää pölkyllä. Käytännössä lisäaikaa pitää siis nyt anoa, jos opiskelua haluaa jatkaa. HS palaa historiaan kertomalla opiskelijajärjestöjen vastustaneen lainmuutosta aikanaan vetoamalla akateemisen vapauden menettämiseen. Jo vain sellainenkin (määritelmällisesti kovin hankala) huoli oli varmasti olemassa, mutta enemmän tuolloin ajateltiin lakimuutoksen lähinnä tuottavan töitä byrokraateille. Sinänsä opintoaikojen lyhentäminen nähtiin ihan ok tavoitteeksi, mutta todettiin ettei tällaisella lainsäädännöllä edelleenkään poisteta niitä lukuisia, myös hyvinkin yksilökohtaisia, syitä jotka opintoajan joillakin venyttää yli ns. sopivaisuusrajojen (Koulutuksen tutkimuslaitoksen julkaisussa todetaan opintojen sujuvuuteen, viivästymiseen ja keskeyttämiseen vaikuttavat asiat olevan monitahoisia, ja ne voidaan jakaa yksilön tasoon, oppilaitoksen tasoon ja yhteiskunnalliseen tasoon, joista jokaiseen voidaan kohdistaa toimenpiteitä.). Opiskelijajärjestöillä oli siis vahva usko, ettei hankkeen tuottama merkittävä lisäbyrokratia maksaisi vaivaa, koska joka tapauksessa yliopistoilla ei (onneksi!) ole resurssienjaon perusteella minkäänlaista insentiiviä olla myöntämättä opiskelijalle lisäaikaa, vaikka hänen opintonsa vähän venyisivät. Uskoakseni juurikin tästä syystä myös suurin osa yliopistoista vastusti lakimuutosta, vaikka myös lyhyemmät opiskeluajathan olisivat toki rahanjaossa menestymisen näkökulmasta yliopistojen etu.
Laajemmassa kuvassa täytyy sanoa, että yhteiskunnallisessa keskustelussa on kovin haasteellista ymmärtää mitä oikeasti yliopistokoulutuksella tavoittelemme ja haluamme. Keskustelu tuntuu heilahtelevan oikeankokoisten ja nopeasti suoritettujen tutkintojen tavoittelun sekä osaamista, luovuutta ja uuden kasvualustan tukemista haikailevien tavoitteiden välisellä akselilla eestaas. Akselin toinen pää herkästi unohtaa, että yliopisto-opiskelijoiden opiskeluajalle on jo rajoitetuksia ja opintotuen saamisen ehtoja on kiristetty emmekä me tutkintomäärillä muutenkaan maailmassa pärjää. Toinen pää taas saattaa unohtaa, ettei luovuuden korostaminenkaan tarkoita päämäärätöntä hengailua ja tehottomuutta.
Kun asiaa miettii yliopistossa opiskelunsa aloittavan nuoren näkökulmasta, päästään retoriikan ongelmallisessa monimutkaisuudessa ihan ytimeen. Mikäli hänelle näyttäytyy koulutuksen tavoitteen olevan (kärjistäen) mahdollisimman nopeasti tutkintotehtaassa suoritettu putkitutkinto, ollaan todellakin pää edellä aika syvässä hetteikössä. Jos taas opiskelunsa aloittavan ymmärrys koulutuksen tavoitteista olisi ennemminkin korkea osaaminen ja luovuus sekä usko omaan pärjäämiseen ja jaksamiseen työssä ja elämässä, ollaan nähdäkseni oikealla reitillä. Tampereen teknilisessä yliopistoissa varsin tuore selvitys paljasti, että jo alle vuoden opiskelleista yli puolet oletti opintojensa viivästyvän yhteiskunnan asettamista tavoitteista. Näistäkin merkittävä osa oli opiskellut sitä tavoitetahtia mitä 2005 tehty lakimuutos edelyttää. Voi kunpa joku edes kysyisi näiltä nuorilta aikasuorituksen sijaan ennemmin minkälaisia ajatuksia heillä on osaamisestaan suhteessa osaamisodotuksiin. Viesti on selvä: yhteiskunta edellyttää vauhtia.
Hallitusohjelman tavoite olla maailman osaavin kansa vuonna 2020 on kyllä tuomittava sanahelinäksi, jos ei paukkuja laiteta sellaiseen osaamiseen, joka vastaa haluumme sivistyä, täyttää työmarkkinoidemme kysynnän ja luo meille uusia työpaikkoja. Tavoitteeseen pyrkiminen ajattelemallani tavalla ei suinkaan tarkoita lorvimista ja haahuilua tai yliopisto-opiskelijoiden opintoaikojen turhaa venymistä. Sen tavoittelu voisi tarkoittaa ainakin tutkimukseen perustuvan opetuksen arvostamista ja siihen panostamista, opiskelijoita motivoivia ja aktivoivia opetusmenetelmiä, opiskelijoiden jämäkkää vastuuta oman osaamisensa ja yliopistoyhteisönsä kehittämisestä, opintojen suunnittelua ja sitä tukevaa ohjausta ja tukea pitkin opintopolkua, opintosisältöjen oikeanlaista mitoitusta sekä järkeviä mahdollisuuksia osaamisen täydentämiseen tutkinnon suorittamisen jälkeen. Työurien pidentämisenkin näkökulmasta on järkevää mahdollistaa osaamisen kehittämisen tai riittämättömän opintotuen vuoksi työssäkäyvälle opiskelijalle joustavia tapoja opiskella (tenttiakvaariot, kesäajan opiskelumahdollisuudet jne, mistä myös SYL:n puheenjohtaja Jarno bloggaili ihan vasta).
Opintoaikoja rajaavan lainsäädännön sinänsä positiivinen lopputulema tähän mennessä näyttäisi olevan se, että opiskelijan opinnoissa etenemistä ylipäätään seurataan, ja joku häntä voi näin ollen kontaktoida mikäli näyttää siltä, että asiat eivät mene kuin siellä kuuluisassa Strömsössä. Todettakoon siis tähän loppuun kokoavasti, että minä en vastusta opintoaikojen lyhentämistä sinänsä. SYL on kerännyt työurien pidentämisestä työstettyyn julkaisuun myös joitakin keinoajatuksia opintoaikojen lyhentämisestä. Olemme julkaisussa pyrkineet tuomaan esiin sitä, että kuten opintoaikojen venymisen syytkin, niihin puuttumisen talkootkin ovat väistämättä yhtä lailla opiskelijoiden, yliopistojen kuin yhteiskunnankin asioita.
Hallitusohjelman korkeakoulutusta koskevassa osiossa ei osaamiseen liittyvää koulutuksen tavoitetta ole, läpäisyyn ja nopeuteen liittyvät kyllä löytyvät. Ei kai opintoaikojen lyhentäminen voi kuitenkaan olla keskeisin yliopistopoliittinen tavoitteemme? Yliopistoilla on onneksi halutessaan mahdollisuus olla opintoaikakyttääjien sijaan opiskelijoille yhteisöjä, jossa ympärillä on inspiroivia ihmisiä, suunnaton määrä tietoa sekä omaan ajatteluun ja uuden luomiseen rohkaiseva ote.