Kukaan ei määrää suomea perimään lukukausimaksuja opiskelijoilta

Suomi voi päättää täysin itsenäisesti, että se kunnioittaa mahdollisuuksien tasa-arvoa ja antaa kaikille ihmisille mahdollisuuden kouluttautua varallisuudesta riippumatta.

On myös esimerkkejä muualta Euroopasta: esimerkiksi Hessenin osavaltio Saksassa päätti vuonna 2008 luopua lukukausimaksujen perimisestä (http://www.study-in-germany.de/english/10.12140.1.html). Myös Tanskassa parlamentin tiede- ja teknologiakomitea, jossa kaikki poliittiset puolueet ovat edustettuna, päätti toukokuussa 2008 yksimielisesti lausua, että vaikka kansainvälistyminen on tärkeää, se ei saa tapahtua maksuttoman koulutuksen periaatteesta luopumisen kustannuksella. Komitea velvoitti Tanskan hallituksen huolehtimaan, että lainsäädäntö on yhdenmukainen tämän periaatteen kanssa.

Jos vertaa lukukausimaksujen määriä ympäri Eurooppaa, huomaa, että niiden määrät vaihtelevat suuresti, nollan ja monen tuhannen välillä (http://www.ifo.de/pls/guestci/download/CESifo%20DICE%20Report%202007/CESifo%20DICE%20Report%204/2007/dicereport407-db5.pdf).

Useassa maassa valtio määrää maksujen määrän, jolla ei ole mitään tekemistä yliopistojen laadun kanssa.