Väkivallan noidankehä

Kidutus on vakiintunut keino terrorismin vastaisessa sodassa

Yhdysvallat kohtelee vankeja inhimillisesti "siinä määrin kuin se on sopivaa"

Teksti: Ari Sardar


Pakistanilainen Qari Muzaffar Iqbar (edessä) vangittiin kidutettavaksi kolmeen otteeseen, koska hän ajaa Kashmirin alueen itsenäisyyttä. Amer Butros Hannaa (takana) kidutettiin ja alistettiin pitkään vankina, koska hänellä oli kotimaassa Irakissa suhteita ulkomaalaisiin. Kuva: Veikko Somerpuro.

Sieppaus, sähköshokit, sukupuolinen häirintä, sukulaisten uhkaaminen... Siinä osa Amnestyn synkästä listasta, jonka otsikko on Pidätys- tai kuulustelutekniikoita, joita Yhdysvallat on käyttänyt tai sen on väitetty käyttävän osana terrorismin vastaista sotaa. Lista on peräsin Amnestyltä.

Amnestyn mukaan kidutus on lisääntynyt syyskuun 11. päivän tapahtumien jälkeen. Erityisen huolissaan järjestö on kidutuksen käyttämisestä terrorismin vastaisessa sodassa.

Elokuussa tuli ilmi kahden jemeniläisen miehen kohtalo Yhdysvaltain salaisissa pidätyskeskuksissa. Salah Nasser Salim ’Ali ja Muhammad Faraj Ahmed Bashmilah viruivat yli puolitoista vuotta eristysselleissä eri maissa, enimmäkseen kahleissa ja käsiraudoissa. Vankeuden alussa miehiä pidettiin Jordaniassa, missä maan tiedustelupalvelu kidutti heitä neljän päivän ajan.  

Yhdysvaltain salaisissa vankiloissa amerikkalaiset virkailijat kuulustelivat miehiä joka päivä. Bashmilah kuvailee vartijoiden ja kuulustelijoiden olleen kokonaan peitettyjä, ”kuten ninjat”. Kumpikaan jemeniläismiehistä ei tiedä syytä pidätykseensä.

Lopulta miehet luovutettiin Jemenin viranomaisille sillä ehdolla, että heidät pidetään edelleen vangittuna.

Tarkkailijoilta pääsy kielletty

Jemeniläismiesten tapaus on vain jäävuoren huippu. Yhdysvallat pitää tuhansia vankeja Afganistanissa, Irakissa, Kuuban Guantánamossa ja lukuisissa muissa salaisissa vankiloissa ilman syytettä tai oikeudenkäyntiä.

Amnestyn mukaan kaikista laittomista vankiloista on luotettavia raportteja kidutuksesta. Kolmeen vuoteen ei myöskään yhtään riippumatonta ihmisoikeustarkkailijaa ole päästetty Yhdysvaltojen muissa maissa ylläpitämiin vankiloihin.

Yhdysvallat on antanut lausunnon, että kohtelee vankeja inhimillisesti, mutta varauksella: ”siinä laajuudessa kuin se on sopivaa ja sopusoinnussa sotilaallisten välttämättömyyksien kanssa”.

Puolustusministeri Donald Rumsfeld on hyväksynyt kuulusteluohjeet, jotka sallivat ympäristön manipulaation, aistien tukahduttamisen, kivuliaat asennot, huputtamisen, koirien käytön ja tökkimisen.

Näiden ohjeiden pääarkkitehti Alberto Gonzales valittiin viime keväänä Yhdysvaltain uudeksi oikeusministeriksi.

Yhdysvallat edellä, muut perässä

Ihmisoikeusjärjestöjä huolestuttaa maailman johtavan suurvallan antama huono esimerkki muille valtiolle. Yhdysvallat on toistuvasti kritisoinut Kiinan huonoa ihmisoikeustilannetta. Kritiikiltä katoaa helposti uskottavuus, jos Yhdysvallat itse jättää noudattamatta kansainvälisiä sopimuksia.

Suurvalta on myös luovuttanut vankeja pidätettäväksi ja kidutettavaksi maihin, joita se itse pitää "terroristivaltioina", kuten Jordaniaan.  

”Kidutus on aina väärin, eikä sen käyttö lisää todellista turvallisuutta”, sanoo Amnestyn Suomen osaston toiminnanjohtaja Frank Johansson.  

KAINALOJUTTU: Kidutetut kertovat "Olen ollut lähellä kuolemaa", irakilainen Amer Butros Hanna aloittaa. Hän oli työskennellyt Saddam Husseinin hallinnon alaisuudessa viestintäministeriössä. Hän erosi ministeriöstä vuonna 1990 ja perusti oman yrityksen. Viisi vuotta myöhemmin hänet pidätettiin. "Minut haettiin salaisen palvelun mustalla autolla kotoani. Hampaisiini lyötiin pistooleilla... Kolmeen päivään en tiennyt miksi minua kidutettiin", hän jatkaa. "Sitten minut tuomittiin kuolemaan. En edellenkään tiennyt minkä takia..." Haastattelutilanne on hieman erikoinen. Butros Hanna kertoo vankila-ajastaan runomitassa, jota tulkki yrittää parhaansa mukaan kääntää arabiasta suomeksi. Ilmeisesti traumaattisista kokemuksista on helpompi puhua runomuodossa. Butros Hanna kertoo yöllisistä pahoinpitelyistä, jatkuvasta solvaamisesta, toivon kadottamisesta ja minäkuvan murtumisesta. Suuri osa vankila-ajasta on pyyhkiytynyt hänen muististaan. Puolen vuoden vankeuden jälkeen Boutros Hanna päästettiin vapaaksi yhtä yllättäen kuin hänet oli vangittu. Ystävät ja sukulaiset karttoivat häntä. Butros Hanna ei ollut heille vihainen, koska tiesi, että he voisivat joutua vaikeuksiin jos olisivät häneen yhteydessä. Jälkeenpäin mies arvelee, että syy pidätykseen ja vankeuteen oli yhteydet ulkomaalaisiin. Hän asioi ulkomaalaisten kanssa yrityksensä kautta. Marraskuussa vuonna 1995 Butros Hanna pääsi väärennetyn passin avulla pakenemaan Turkin kautta Eurooppaan. Qari Muzaffar Iqbar on kotoisin Pakistanin puoleisesta Kashmirista. Hän on ollut poliittisesti aktiivinen ja ajanut alueen itsenäisyyttä. Pakistan ja Intia ovat kiistelleet Kashmirin alueesta vuodesta 1947 saakka. Iqbarin ajama vaihtoehto alueen itsenäistymisestä ei miellytä Pakistanin viranomaisia. "Kolmesti minut vangittiin. Ensin 15 päiväksi ja sitten 12 ja 10 päiväksi. He eivät antaneet minun nukkua. Minua hakattiin kengillä ja kepeillä", Iqbar kertoo. "Minulle annettu ruoka oli pilaantunutta, he pakottivat seisomaan yhdellä jalalla pitkiä aikoja. Kasvoissani on vieläkin arpia kepillä hakkaamisesta", hän jatkaa. Iqbar asuu tällä hetkellä pakolaisena Suomessa. Häntä vaivaa kuitenkin huoli sukulaisista. "Jos menisin takaisin Pakistaniin minut pidätettäisiin lentokentällä. Sukulaisiltani vaadittaisiin paljon rahaa vapauttamisestani tai salainen poliisi antaisi minut militanttien islamistien käsiin", hän vastaa kysymykseen mitä hänelle tapahtuisi Pakistanissa.

Lisää kuvia