Mikrolainat pysäyttävät aavikon

Pienen avun antaja joutuu suurten kysymysten ääreen Afrikassa

Kyläpäällikkö kiittää naisten ja lasten puolesta

Teksti: Tuuli Kaskinen


Aminata Barry kouluttaa sienèläisiä laskemaan saippuan valmistuksen kulut ja tuotot. Saippuabisnes vähentää osaltaan puiden keruuta kuivalta alueelta. Kuva: Tuuli Kaskinen.

Iltanuotiolla Sienèn kylässä oloni on raukea. Olen länsiafrikkalaisen Malin maaseudulla. Savimajojen katot piirtyvät tähtitaivasta vasten ja öljylamput
välkkyvät kylänraitilla.

Päivän aikana lämpömittari on kohonnut reippaasti yli 40 asteen enkä iltapesun ja tö-aterian jälkeen jaksaisi liikahtaakaan. Naiset laulavat bambaraksi vuorolaulua, johon koko ajan keksitään uusia riimejä.

Laulussa vilahtelee tuttuja sanoja: Sinsibere on projektimme nimi, Aminataksi kutsutaan työtoveriani ja minun bambarankielinen nimeni on Fanta.

Olen Malissa suomalaisen Dodo ry:n hankkeen takia. Sinsibere-projektin tavoitteena on hillitä aavikoitumista eli käytännössä vähentää puun hakkaamista Saharan reunalla. Projekti kohdistuu naisiin, jotka saavat pääosan tuloistaan myymällä polttopuuta Malin pääkaupunkiin Bamakoon.

Puukaupalla ei rikastu

Puukauppa on sienèläisille naisille  helppo, mutta huonosti tuottava bisnes. Kylästä on alle 50 kilometrin matka Bamakon loputtomille polttopuumarkkinoille ja kylän ohi virtaavan Niger-joen ansiosta kuljetusyhteydet ovat kunnossa. Niinpä Sienèn ympäristön metsät ovat muuttuneet matalaksi pusikoksi.

Naiset kävelevät monta kertaa viikossa  muutaman kilometrin päähän kylästä
hankkimaan tienestinsä. Aiemmin puista valittiin kaadettaviksi vain kuivimmat ja vähätuottoisimmat, mutta puuston vähennyttyä myös lääkekasveja ja esimerkiksi pähkinöitä tuottavia voipuita kaadetaan.

Kerran viikossa puudiileri saapuu Bamakosta Sienèen ja ostaa kylänraitille kasatut puupaketit pilkkahintaan. Vaikka tulot eivät ole kummoiset, ne ovat säännölliset, eikä puukaupan tekeminen vaadi naisilta alkuinvestointeja.

Saippuakauppias Suomesta

Sienèn naiset tietävät, että kylää ympäröivä puusto on vähentynyt ja että ympäristön muutos hävittää monet perinteisesti tärkeät kasvit. Taloudellinen tilanne on kuitenkin äärimmäisen huono ja naiset tarvitsevat rahaa niin lasten koulumaksuihin, lääkäriin kuin ruokaankin.

Sinsibere-projektin tarkoitus on kehittää naisille uusia toimeentulomuotoja kuten pienkauppaa ja saippuanvalmistusta. Itse vietän kolme kuukautta Malissa seuraamassa projektin etenemistä ja nyt istun sienèläisellä iltanuotiolla, koska olen päivän haastatellut naisia ja kysellyt, miten Sinsibere-projekti on kyläläisten elämään vaikuttanut.

Piste puunhakkuulle

Kylässä on edellisenä päivänä jaettu toista kertaa mikrolainoja ja erityisenä tehtävänäni on ottaa selvää, mihin tarkoituksiin naiset lainojaan käyttävät.

Sienèssä Sinsibere-projektin toteutus alkoi kaksi vuotta sitten ympäristökurssilla, jolle osallistui suuri osa aikuisista sienèläisistä. Sen jälkeen kylän naiset perustivat Sinsibere-yhdistyksen, joka pyörittää säästökassatoimintaa ja järjestää koulutuksia.

Yhdessä projektin työntekijöiden kanssa naiset kehittävät uusia rahanhankkimiskeinoja, joilla puunhakkuusta saatavia tuloja voitaisiin korvata.

Take away -ravintola Malin tyyliin

Suurin osa naisista on kertoo tekevänsä yhdistykseltä saamillaan lainarahoilla
jonkinlaista bisnestä. Kaupankäynnin mittakaava on pienen pieni ja minun on suomalaisen kauppatieteilijän koulutuksella aluksi vaikea hamottaa, minkä kokoluokan asioista on kysymys.

Esimerkiksi Awa Doumbia kertoo, että hän ostaa naapurikylän markkinoilta jamssia, valmistaa hyvää kastiketta ja myy ruokaa pienissä pusseissa muille kyläläisille. Olisiko kyseessä paikallinen take away -ruokala? Wassa Komakara puolestaan ostaa kaupungista kauneudenhoitotuotteita kuten saippuaa ja voidetta ja myy niitä kylän muille naisille. Selvää suoramyyntiä siis.

Vastaavanlaista pientä kauppaa naiset ovat harjoittaneet aiemminkin. Sinsiberen avulla kaupankäyntiä on kuitenkin voitu laajentaa ja voittoja lisätä, jolloin naiset voivat luopua puun hakkaamisesta.

Säästökassatoiminnan lisäksi kylän Sinsibere-yhdistys on järjestänyt
saippuanvalmistuskoulutuksia, joissa naisille on opetettu uusi, entistä tehokkaampi saippuanvalmistusmenetelmä.  Kevään aikana kylään on myös perustettu yhteisöpuutarha, jonka pitäisi alkaa tuottaa satoa syksyn sadekauden jälkeen.

Extreme-kokemuksia Afrikassa

Haastatteluissa naiset kertovat, että Sinsibere-projektin ansiosta heidän tulonsa
ovat lisääntyneet ja naisten yhteishenki parantunut. Myös tieto puun hakkaamisen ongelmista on työntekijöiden aktiivisten vierailujen ansiosta lisääntynyt ja motivaatio hakkuiden vähentämiseen kasvanut.

Kuitenkin tavalliset kehitysyhteistön ongelmat pohdituttavat minua: rikkooko Sinsibere-hanke paikallisen kulttuurin rakenteita parantamalla naisten asemaa? Voimistaako hanke rahatalouden ja kuluttamisen ihanteita? Entä teemmekö me suomalaiset tätä vain extreme-kokemusten toivossa?

Matkani projektialueelle kestää yli kolme kuukautta, mutta vastausten löytäminen tuntuu käyvän koko ajan mutkikkaammaksi. Jo Sinsibereä käynnistettäessä on tehty se lähtöarvio, että hanke parantaa paikallisten ihmisten elinoloja ja ympäristön tilaa.

Silti välillä vähän arveluttaa, sillä me kuitenkin annamme vain ihan vähän rahaa ja vaatimattomasti opetamme sienèläisille saippuanvalmistusta. Siinä sivussa tuputamme käsityksiämme oikeanlaisesta elämäntavasta ja käytämme rahan tuomaa valtaa kyläläisten asioista päättämiseen.

Lopussa kiitos seisoo

Iltanuotiolla sienèläisten ilmeet ovat riemukkaat, laulu raikaa ja ohi kulkevat miehet kurkkivat pihaan kiinnostuneina. Pienimmät lapset nukahtavat maahan levitetyille matoille samaan aikaan, kun naiset nousevat vuoron perään tanssimaan ja taputuksen rytmi tiivistyy.

Päivän rasituksista huolimatta minutkin kutsutaan tanssiin, koetan pinnistellä osatakseni taputtaa oikeassa tahdissa ja tanssia niinkuin Sienèssä kuuluu. Saan valtaisat aplodit ja palaan helpottuneena, mutta huohottaen paikalleni.

Seuravaana päivänä kyläpäällikkö kiittää minua vierailusta ja kertoo, että muutama suurperhe kylässä on päättänyt lopettaa puun hakkaamisen ja että Sinsibere-toiminnan ansiosta naisten ja lasten elintaso on parantunut.

Koko kehitysyhteistyön dilemmaa ei tällä ole ratkaistu, mutta sienèläisten innostus ja arvostus kertoo hankkeen vaikutuksista kyläläisten elintasoon. Kylänraitilla pienemmiksi käyneet puukasat puolestaan kielivät sen vaikutuksista ympäristöön.

Lisää kuvia