Reiluudesta tuli valtavirtaa
Jenni Karjalainen
Piirroskuvitus: Jusa Hämäläinen
Reilusta kaupasta tykkäävät kaikki ja sillä menee hyvin. Raaka-aineen tuottaja tienaa palkan, jolla pystyy elämään, yritys kerää imagopisteet ja kuluttaja voi vaikuttaa ostopäätöksellään. Onko reilu kauppa ratkaisu etelän köyhyyteen ja pohjoista painavaan huonoon omaantuntoon?
Vuonna 2006 reilun kaupan tuotteiden myynti kasvoi kansainvälisesti 40 prosenttia ja oli arvoltaan noin 1,6 miljardia euroa. Vastuullisuus on yltynyt buumiksi, jonka nosteesta yhä useampi yritys haluaa nauttia. Kaksi vuotta sitten Suomi oli maailman nopeimmin kasvava reilun kaupan markkina-alue.
”Kasvu kertoo siitä, että kuluttajat haluavat ostaa reilun kaupan tuotteita. Kysynnän myötä yritykset ovat lähteneet vastaamaan kuluttajien toiveisiin, mikä on luonut positiivisen kierteen”, toiminnanjohtaja Tuulia Syvänen Reilun kaupan edistämisyhdistyksestä kertoo.
Yhdistys ei odottele hiljaa yrityksiä heräämään vastuullisuuteen, vaan ottaa aktiivisesti yhteyttä mahdollisiin kumppaneihin. Esimerkiksi idea Nanson keväällä lanseeraamaan reilun kaupan mallistoon tuli Reilun kaupan edistämisyhdistykseltä.
Tradekaan kuuluvat Siwa-myymälät teroittivat kevättalvella imagoaan vaihtamalla appelsiininsa reilun kaupan sertifioimiin. Kaikki banaanit ovat olleet Siwoissa reiluja jo parin vuoden ajan.
Tradekan kaupallinen johtaja Jussi Tolvanen kokee reilun kaupan tuotteiden sopivan hyvin suomalaiseen arvomaailmaan.
”Tietynlainen vastuullisuus on monille suomalaisille sisäänrakennettua. Reilun kaupan tuotteen valitseminen ei merkitse, että olisi aktivisti tai hard core -linjan kuluttaja”, Tolvanen toteaa.
”Vastuullisuus on megatrendi, josta yritys ei voi jättäytyä ulkopuolelle”, hän jatkaa.
Nanso Groupin toimitusjohtaja Pertti Lahervuori on samoilla linjoilla. Varsinaista kohderyhmää esimerkiksi reilun kaupan mallistolle ei ole.
”Se on aika laaja haitari ihmisiä, jotka arvostavat eettistä kuluttamista”, Lahervuori sanoo.
Reiluudella voi kiillottaa myös imagoansa. Esimerkiksi parjattu saksalaisketju Lidl on tehnyt innokkaasti yhteistyötä reilun kaupan kanssa.
Kuinka kannattavaa reiluus on liiketaloudellisesti?¬
”Laskemme tietenkin imagohyödylle jonkinlaisen kaupallisen arvon. Reilun kaupan tuotteita ei kuitenkaan oteta valikoimiin ensisijaisesti imagon takia, vaan siksi, että asiakkaamme haluavat ostaa niitä”, Tradekan Tolvanen muotoilee.
Nanson toimitusjohtaja Lahervuori torjuu suoralta kädeltä reiluuden imagonrakennusprojektina.
”Sellainen ajattelu on populismia. Meillä on yrityksenä tavoitteena elää ja toimia ajatusmaailmamme mukaisesti. Ympäristö- ja sosiaalinen vastuu ovat toimintamme kulmakiviä. Toimintatapa on muuta kuin äkkiä rahaa ja karkuun.”
Reilun kaupan voi parhaimmillaan ajatella hyödyttävän monia osapuolia. Raaka-aineen tuottaja ansaitsee työllään kohtuullisen elintason, ja järjestelmään kuuluvalla reilun kaupan lisällä tuetaan kokonaisia kyliä. Lisäksi tiedostava kuluttaja voi omalla ostopäätöksellään konkreettisesti vaikuttaa globaaleihin kehityskysymyksiin. Tuontimäärien kasvaessa kuljetuskulut ja kuljetuksesta aiheutuvat ympäristöpäästöt alenevat, kun tavaraa ei tarvitse tuoda kontillinen kerrallaan.
Reilu kauppa on niin hyvä idea, että epäreiluus voisi jäädä historiaan. Vai kuinka?
”Reilun kaupan puuvillaa ei pystytä tuottamaan niin paljon, että sitä riittäisi kaikkiin tuotteisiin. Nanso joutuu jo odottelemaan tulevissa lanseerauksissaan vahvistusta siitä, että raaka-ainetta on varmasti saatavilla”, Nanson Lahervuori toppuuttelee.
Tuulia Syvänen ei näe raaka-ainepulaa pysyvänä ongelmana.
”Puuvilla on erityistapaus, koska sen kysynnän kasvu on ollut niin huimaa. Köyhiä puuvillan viljelijöitä riittää maailmassa. Kunhan sertifiointi pääsee vauhtiin, on raaka-ainettakin varmasti tarpeeksi”, Syvänen vakuuttaa.
Banaanien ja appelsiinien kuljettaminen toiselta puolelta maailmaa saattaa olla ihmisille reilua, mutta toisin on ympäristön laita. Vaikka reilussa kaupassa kiinnitetään huomiota myös ympäristöongelmiin, peittoaa lähituotanto ekologiselta kannalta eksoottiset tuontituotteet helposti 6–0. Näinä ilmastonmuutoksen aikoina on hyvinkin mahdollista, että ympäristönäkökulmia painottavat sertifikaatit kiilaavat reilun kaupan ohi.
Ainakin Jussi Tolvasen mukaan on selvää, että vastuullisesti tuotettujen tuotteiden kysyntä kasvaa.
”On vaikeampi sanoa, kuinka suuri osa kasvusta tulee reilun kaupan tuotteista ja kuinka suuri esimerkiksi carbon footprintin, niin kutsutun ekologisen jalanjäljen perusteella tehdyistä valinnoista.”
Viime aikoina Reilu kaupan edistämisyhdistys on viritellyt uudenlaista yhteistyötä ammattiyhdistysliikkeen kanssa. Tarkoituksena on kartoittaa mahdollisuuksia kokonaisten tuotantoketjujen sertifiointiin. Uuden sukupolven reilun kaupan vaatteessa olisi raaka-aineen tuottamisen lisäksi reilulla pohjalla myös kehrääminen, ompeleminen ja kuljetus, siis jokainen vaihe puuvillan viljelystä kaupan kassakoneen kilahdukseen.
Kaupan kehittäminen on tärkeä avain kehitysongelmien ratkaisemiseen, mutta kiinnittyykö reilun kaupan menestyksen myötä huomio liiaksi epäolennaiseen? Todelliset kehitysmaihin vaikuttavat päätökset kun tehdään muualla kuin lähikaupan kahvihyllyllä.
Kriitikoiden mielestä reilu kauppa on yksi este lisää läpinäkyville ja kaikille yhteisillä säännöillä pelaaville maailmanmarkkinoille. Lisäksi reilun kaupan tuotteet ovat ruokakasvien sijaan useimmiten vientikasveja, mikä heikentää viljelijöiden omavaraisuutta.
Reilun kaupan edistämisyhdistyksen toiminnanjohtaja Tuulia Syvänen ei näe kritiikkiä raskauttavana. Hän ei usko, että reilun kaupan sertifioinnilla olisi todellista vaikutusta siihen, mitä kehitysmaissa viljellään.
”Maailmassa juodaan jo nyt paljon kahvia ja teetä. Ei se, että reilun kaupan merkki on olemassa, lisää tai vähennä kulutusta. Suomessakin kahvin kulutus on pysynyt vakiona huolimatta esimerkiksi hintojen vaihtelusta.”
Piirroskuvitus: Jusa Hämäläinen
Reilusta kaupasta tykkäävät kaikki ja sillä menee hyvin. Raaka-aineen tuottaja tienaa palkan, jolla pystyy elämään, yritys kerää imagopisteet ja kuluttaja voi vaikuttaa ostopäätöksellään. Onko reilu kauppa ratkaisu etelän köyhyyteen ja pohjoista painavaan huonoon omaantuntoon?
Vuonna 2006 reilun kaupan tuotteiden myynti kasvoi kansainvälisesti 40 prosenttia ja oli arvoltaan noin 1,6 miljardia euroa. Vastuullisuus on yltynyt buumiksi, jonka nosteesta yhä useampi yritys haluaa nauttia. Kaksi vuotta sitten Suomi oli maailman nopeimmin kasvava reilun kaupan markkina-alue.
”Kasvu kertoo siitä, että kuluttajat haluavat ostaa reilun kaupan tuotteita. Kysynnän myötä yritykset ovat lähteneet vastaamaan kuluttajien toiveisiin, mikä on luonut positiivisen kierteen”, toiminnanjohtaja Tuulia Syvänen Reilun kaupan edistämisyhdistyksestä kertoo.
Yhdistys ei odottele hiljaa yrityksiä heräämään vastuullisuuteen, vaan ottaa aktiivisesti yhteyttä mahdollisiin kumppaneihin. Esimerkiksi idea Nanson keväällä lanseeraamaan reilun kaupan mallistoon tuli Reilun kaupan edistämisyhdistykseltä.
Reiluus sopii suomalaisille
Tradekaan kuuluvat Siwa-myymälät teroittivat kevättalvella imagoaan vaihtamalla appelsiininsa reilun kaupan sertifioimiin. Kaikki banaanit ovat olleet Siwoissa reiluja jo parin vuoden ajan.
Tradekan kaupallinen johtaja Jussi Tolvanen kokee reilun kaupan tuotteiden sopivan hyvin suomalaiseen arvomaailmaan.
”Tietynlainen vastuullisuus on monille suomalaisille sisäänrakennettua. Reilun kaupan tuotteen valitseminen ei merkitse, että olisi aktivisti tai hard core -linjan kuluttaja”, Tolvanen toteaa.
”Vastuullisuus on megatrendi, josta yritys ei voi jättäytyä ulkopuolelle”, hän jatkaa.
Nanso Groupin toimitusjohtaja Pertti Lahervuori on samoilla linjoilla. Varsinaista kohderyhmää esimerkiksi reilun kaupan mallistolle ei ole.
”Se on aika laaja haitari ihmisiä, jotka arvostavat eettistä kuluttamista”, Lahervuori sanoo.
Eettisyydestä on imagohyötyä
Reiluudella voi kiillottaa myös imagoansa. Esimerkiksi parjattu saksalaisketju Lidl on tehnyt innokkaasti yhteistyötä reilun kaupan kanssa.
Kuinka kannattavaa reiluus on liiketaloudellisesti?¬
”Laskemme tietenkin imagohyödylle jonkinlaisen kaupallisen arvon. Reilun kaupan tuotteita ei kuitenkaan oteta valikoimiin ensisijaisesti imagon takia, vaan siksi, että asiakkaamme haluavat ostaa niitä”, Tradekan Tolvanen muotoilee.
Nanson toimitusjohtaja Lahervuori torjuu suoralta kädeltä reiluuden imagonrakennusprojektina.
”Sellainen ajattelu on populismia. Meillä on yrityksenä tavoitteena elää ja toimia ajatusmaailmamme mukaisesti. Ympäristö- ja sosiaalinen vastuu ovat toimintamme kulmakiviä. Toimintatapa on muuta kuin äkkiä rahaa ja karkuun.”
Kaikki voittavat?
Reilun kaupan voi parhaimmillaan ajatella hyödyttävän monia osapuolia. Raaka-aineen tuottaja ansaitsee työllään kohtuullisen elintason, ja järjestelmään kuuluvalla reilun kaupan lisällä tuetaan kokonaisia kyliä. Lisäksi tiedostava kuluttaja voi omalla ostopäätöksellään konkreettisesti vaikuttaa globaaleihin kehityskysymyksiin. Tuontimäärien kasvaessa kuljetuskulut ja kuljetuksesta aiheutuvat ympäristöpäästöt alenevat, kun tavaraa ei tarvitse tuoda kontillinen kerrallaan.
Reilu kauppa on niin hyvä idea, että epäreiluus voisi jäädä historiaan. Vai kuinka?
”Reilun kaupan puuvillaa ei pystytä tuottamaan niin paljon, että sitä riittäisi kaikkiin tuotteisiin. Nanso joutuu jo odottelemaan tulevissa lanseerauksissaan vahvistusta siitä, että raaka-ainetta on varmasti saatavilla”, Nanson Lahervuori toppuuttelee.
Tuulia Syvänen ei näe raaka-ainepulaa pysyvänä ongelmana.
”Puuvilla on erityistapaus, koska sen kysynnän kasvu on ollut niin huimaa. Köyhiä puuvillan viljelijöitä riittää maailmassa. Kunhan sertifiointi pääsee vauhtiin, on raaka-ainettakin varmasti tarpeeksi”, Syvänen vakuuttaa.
Vastuullisuuden kysyntä kasvaa
Banaanien ja appelsiinien kuljettaminen toiselta puolelta maailmaa saattaa olla ihmisille reilua, mutta toisin on ympäristön laita. Vaikka reilussa kaupassa kiinnitetään huomiota myös ympäristöongelmiin, peittoaa lähituotanto ekologiselta kannalta eksoottiset tuontituotteet helposti 6–0. Näinä ilmastonmuutoksen aikoina on hyvinkin mahdollista, että ympäristönäkökulmia painottavat sertifikaatit kiilaavat reilun kaupan ohi.
Ainakin Jussi Tolvasen mukaan on selvää, että vastuullisesti tuotettujen tuotteiden kysyntä kasvaa.
”On vaikeampi sanoa, kuinka suuri osa kasvusta tulee reilun kaupan tuotteista ja kuinka suuri esimerkiksi carbon footprintin, niin kutsutun ekologisen jalanjäljen perusteella tehdyistä valinnoista.”
Viime aikoina Reilu kaupan edistämisyhdistys on viritellyt uudenlaista yhteistyötä ammattiyhdistysliikkeen kanssa. Tarkoituksena on kartoittaa mahdollisuuksia kokonaisten tuotantoketjujen sertifiointiin. Uuden sukupolven reilun kaupan vaatteessa olisi raaka-aineen tuottamisen lisäksi reilulla pohjalla myös kehrääminen, ompeleminen ja kuljetus, siis jokainen vaihe puuvillan viljelystä kaupan kassakoneen kilahdukseen.
Reilu kauppa kohtaa myös kritiikkiä
Kaupan kehittäminen on tärkeä avain kehitysongelmien ratkaisemiseen, mutta kiinnittyykö reilun kaupan menestyksen myötä huomio liiaksi epäolennaiseen? Todelliset kehitysmaihin vaikuttavat päätökset kun tehdään muualla kuin lähikaupan kahvihyllyllä.
Kriitikoiden mielestä reilu kauppa on yksi este lisää läpinäkyville ja kaikille yhteisillä säännöillä pelaaville maailmanmarkkinoille. Lisäksi reilun kaupan tuotteet ovat ruokakasvien sijaan useimmiten vientikasveja, mikä heikentää viljelijöiden omavaraisuutta.
Reilun kaupan edistämisyhdistyksen toiminnanjohtaja Tuulia Syvänen ei näe kritiikkiä raskauttavana. Hän ei usko, että reilun kaupan sertifioinnilla olisi todellista vaikutusta siihen, mitä kehitysmaissa viljellään.
”Maailmassa juodaan jo nyt paljon kahvia ja teetä. Ei se, että reilun kaupan merkki on olemassa, lisää tai vähennä kulutusta. Suomessakin kahvin kulutus on pysynyt vakiona huolimatta esimerkiksi hintojen vaihtelusta.”
