Kuluttamalla voi vaikuttaa

Mia Hemming

Kuluttaja voi Suomessakin vaikuttaa myönteisesti kehittyvissä maissa asuvien ihmisten elämään olemalla valistunut kuluttaja. Valistunut kuluttaja ei pidä tärkeimpänä valintakriteerinään tuotteen halpuutta.

Kuva: Merja Farm

Suomalaisella kuluttajalla on sekä tuotteita että palveluita koskevilla valinnoillaan mahdollisuus vaikuttaa kehittyvissä maissa elävien ihmisten elämään, neuvoo työministeri Tarja Cronberg. Aivan varma voi olla vaikuttavansa kuluttamalla myönteisesti silloin, kun valitsee tuotteita, joissa on Reilun kaupan merkki, vakuuttaa Reilun kaupan edistämisyhdistyksen puheenjohtaja Maj-Len Remahl. Vaikutus ei ole pelkästään yksisuuntaisesti myönteinen: tyydyttäähän kuluttaja ostamillaan laadukkailla tuotteilla samalla omia tarpeitaan, Remahl huomauttaa.

Cronbergin mielestä parhaiten kuluttaja vaikuttaa myönteisesti kehittyvissä maissa asuvien ihmisten elämään välttämällä työntekijöitään ja ympäristöä huonosti kohtelevien sekä lapsityövoimaa käyttävien yritysten tuotteita.

- Aivan helppoa se ei ole, mutta mahdollista kyllä, Cronberg toteaa.

Reilun kaupan tuotteiden lisäksi Cronberg kehottaa valitsemaan sosiaalisilla tai ympäristösertifikaateilla merkittyjä tuotteita. Niitä ovat esimerkiksi SA8000, BSCI tai ISO4001-sertifikaatilla merkityn yrityksen tuotteet tai FSC-sertifioituja puutuotteita. Näitä ostamalla tukee tuotantoa, joka täyttää vähintään minimistandardit vaikkapa palkan tai työntekijöiden työskentelyolosuhteiden suhteen.


Reilun kaupan tuotteiden pien- tai suurviljelijä saa tuotteistaan markkinahinnan sijaan takuuhinnan, joka ei kovin paljoa vaihtele. Tämä mahdollistaa sekä tuotannon että yleensä elämän pitkäjänteisemmän suunnittelun, kun seuraavan päivän perus- ja vaikkapa lasten koulutustarpeiden tyydyttäminen eivät ole markkinoiden heilahteluiden armoilla.

- Yhteisöt säilyvät ja edistyvät, kun Reilun kaupan lisällä voi kehittää esimerkiksi terveyspalveluita ja kouluttaa lapsensa. Reilun kaupan vaikutus yhteisön kehitykseen lasten koulutuksen kautta on mielestäni ilmeinen, Remahl sanoo.

Vaihtoehto on myös ostaa kehitysmaakaupoissa myytävänä olevia tuotteita ja käsitöitä, joiden matkalla tuottajalta kaupan hyllyyn on mahdollisimman vähän välikäsiä, Cronberg sanoo.

- Toisaalta suosimalla kotimaista luomuruokaa ei tule pönkittäneeksi tuotantoa, joka pilaa kehittyvien maiden ympäristöä ja heikentää siten niissä asuvien ihmisten elinolosuhteita, kuten esimerkiksi soijarehun tuotanto monessa tapauksessa tekee. Palveluissa, kuten matkailu pätevät hieman samat säännöt. Kannattaa suosia ekomatkailua, Cronberg vinkkaa.

Kuluttajat Suomessa joskus epäilevät Reilun kaupan vaikutuksia. Reiluuden takaa Rehmalin mukaan valvontajärjestelmä. Suorat kontaktit työtekijöihin, kertovat ovatko he tyytyväisiä järjestelmään ja mitä kehitettävää siinä olisi.


Reilu kauppa vielä mahdollistaa Maj-Len Remahlin mukaan monessa maassa ihmisille jäämisen kotipaikkakunnalleen pienviljelijänä elantoansa hankkimaan: he eivät ole pakotettuja lähtemään muualle selviytyäkseen hengissä.

Reilun kaupan järjestelmän ulkopuolella kehittyvien maiden viljelijöiden ja työntekijöiden asema kansainvälisessä kaupassa on usein haavoittuvainen ja turvaton. Ei ole ensimmäinen eikä toinen kerta, kun on kuullut puhuttavan kansainvälisten yritysten alihankkijoiden tehdastyöntekijöiden tukalista oloista, kehnosta palkasta ja heikosta työsuhdeturvasta.

- Ja pienviljelijät kykenevät harjoittamaan ammattiaan vain suurten ostajien avulla, joilla ei käy mielessäkään viljelijöiden tai työntekijöiden hyvinvointi. He vain harjoittavat raakaa bisnestä ja toimivat toisin, vasta kun on pakko, Remahl esittää.

Reilun kaupan järjestelmä ei poista kehittyvien maiden köyhyyttä. Se on siinä yksi auttava osanen muiden tekijöiden kuten kehitysavun lisäksi. Kuitenkin Remahlin ja monen muun mielestä juuri kaupankäynti on maailman historian aikana kehittänyt ja muokannut yhteiskuntia.

- Työntekijöiden ja pienviljelijöiden olojen parantuminen kansainvälisessä kaupassa on kuitenkin aina vaatinut kamppailuja. Niin on edelleen ja luultavasti tulevaisuudessakin.

Rehmal ei usko, että työntekijöiden kohteluun saadaan vapaaehtoisesti parannusta. Hänen mukaansa tarvitaan pakotteita ja välillä koviakin.

- Meidät on kahden sadan vuoden aikana opetettu hyötyajatteluun ja sopeutettu kapitalistiseen markkinatalouteen ainoana pyörät pyörivänä pitävänä järjestelmänä. Meidät on opetettu tavoittelemaan ensisijaisesti voittoa hyvinvoinnin edellytyksenä sen sijaan, että ensiksi tavoiteltaisiin hyvinvointia.

Cronberg peräänkuuluttaa kuluttajille tarjolla olevaa tietoa. Kehittyvien maiden asukkaiden elämään myönteisesti vaikuttavien tuotteiden tai palveluiden valitseminen edellyttää Cronbergin mielestä riittävän ja oikean tiedon saamista.

- Tämä vaatii kuluttajalta valppautta ja valveutuneisuutta ja onnistuu parhaiten seuraamalla mediaa sekä kansalaisjärjestöjen tuottamaa tietoa. Esimerkiksi Finnwatch hankkii tietoa suomalaisten ja Suomeen sidoksissa olevien yritysten toiminnan vaikutuksista ihmisoikeuksiin, ympäristöön ja sosiaaliseen kehitykseen.

Remahl ei vain esitä valistunutta kuluttajaa työnsä puolesta. Hän on sitä sekä työ- että vapaa-aikana. Hän on opetellut olemaan kuluttaja, joka harkitsee tarkkaan ostoksensa.

- Voin ostaa tavallisiakin ulkomaisia tuotteita, mutta en tietämättä mitään niiden alkuperästä. Suosin lähialueen tuotteita ja luomua silloin, kun se on mahdollista. Käytän Reilun kaupan t-paitoja, sukkia, pyyheliinoja ja vuodevaatteita. Jos kaupassa ei ole jotakin kaipaamaani Reilun kaupan tuotetta, menen hakemaan sitä toisesta kaupasta.