Kehitysyhteistyötä lamassa
Riikka Suhonen
Vaikeasta taloustilanteesta huolimatta vain 10 prosenttia suomalaisista toivoi kehitysyhteistyöbudjetin supistamista heinäkuussa tehdyssä kyselyssä. Taloustutkimuksen kyselyyn vastanneista 88 prosenttia oli sitä mieltä, että rikkaiden maiden tulee auttaa köyhiä maita selviämään talouskriisistä.
Suomi on kertaalleen saavuttanut YK:n suositteleman 0,7 prosentin kehitysapuosuuden bruttokansantuotteesta: vuonna 1991, juuri ennen edellistä talouskriisiä. Sen jälkeen kehitysyhteistyön määrärahat romahtivat rajummin kuin missään muualla, 62 prosenttia parissa vuodessa, eivätkä ne ole vieläkään palanneet lamaa edeltävälle tasolle.
Hallitus kuitenkin rukkailee jälleen budjettia: ensi vuodelle luvattu lisäys lykkääntyy, ja yhä suurempi osa pakolaismenoista katetaan kehitysyhteistyömäärärahoista. Näin prosenttiosuudet pysyvät vielä kansainvälisen mittapuun mukaan siedettävällä tasolla, vaikka varsinaisen kehitysyhteistyön määrärahat nousevat vain 4 miljoonalla luvatun 64 miljoonan euron sijaan.
Talouskriisi iskee kehitysmaihin
"On kyynistä retoriikkaa laittaa kehitysmaiden ja Suomen köyhät vastakkain budjettikeskustelussa emmekä halua missään nimessä vähätellä työttömyyden merkitystä Suomessa”, Kehitysyhteistyön palvelukeskuksen Kepan kampanja- ja viestintäpäällikkö Mika Railo toteaa.
”Kehitysmaissa kuitenkin puhutaan ongelmista eri mittakaavassa: siellä työttömälle ei ole turvaverkkoja tai ansiosidonnaista. On kohtuutonta, että talouskriisin maksajiksi joutuvat ne, jotka ovat vähiten siihen syyllisiä.”
Eniten talouskriisi tulee runtelemaan juuri kehitysmaita.
Kansainvälinen työjärjestö ILO ennustaa työttömyyden lisääntyvän 20 miljoonalla ja alle kaksi dollaria päivässä ansaitsevien määrän nousevan 100 miljoonalla ihmisellä maailmassa. Työn loppuminen tarkoittaa sitä, että rahaa ei enää ole - ei ruokaan, koulutukseen eikä terveydenhuoltoon - ja köyhyyden kierre syvenee.
Todellisia lukuja
Ulkoministeriön tärkeimpiin kumppanijärjestöihin kuuluvan Plan Suomi Säätiön viestintäpäällikkö Marja-Leena Suvanto huomauttaa: "Eurolla ei meillä saa paljoakaan, mutta kehitysmaiden ihmisistä suuri osa elää alle eurolla päivässä. Euron panostus köyhässä Etelässä voi siis kantaa moninkertaisen tuloksen: esimerkiksi malariaverkko maksaa halvimmillaan euron."
Ulkoministeriön tuki kansalaisjärjestöille vie noin kymmenesosan varsinaisen kehitysyhteistyön määrärahoista. Järjestöille tuki on elintärkeää, sillä kehitysyhteistyöhankkeita pyöritetään osittain vapaaehtoisvoimin. Mahdolliset budjettileikkaukset voivat merkitä hankkeiden supistumista tai jopa peruuttamista.
"Tässä vaiheessa ei ole vielä tietoa siitä, että leikkaukset koskisivat jo tehtyjä sopimuksia, mutta jos niin käy, äärimmäisessä tapauksessa voimme joutua jopa lopettamaan ohjelmia", Suvanto selvittää.
Toinen Ulkoministeriön tukema kansalaisjärjestö, Solidaarisuus, hallinnoi hankkeita eri puolilla maailmaa: Nicaraguassa, Ugandassa, Somalimaassa ja Intiassa sekä Venäjän Karjalassa.
Solidaarisuudella on Somalimaassa kaikkiaan seitsemän hanketta, joiden budjetti oli vuonna 2009 yhteensä 650 000 euroa. Summasta 15 prosenttia on itse kerättyä omavastuuosuutta, ja lopun rahoittaa Ulkoministeriö. Hankkeet tukevat muun muassa kahta ammattikoulua ja naisten pienyritystoimintaa. Ne tavoittavat tuhansia nuoria sekä satoja pakolais- ja sotaleskinaisia.
"Somalimaa on yksi maailman köyhimmistä alueista ja vasta toipumassa sodasta. Se ei kehity ilman talouskasvua, johon tarvitaan koulutettua työvoimaa", Solidaarisuuden toiminnanjohtaja Miia Nuikka kertoo.
"Leikkaukset määrärahoissamme tarkoittaisivat Somalimaan kohdalla sitä, että vähemmän ihmisiä saa säällistä työtä tai oppii lukemaan”, hän jatkaa.
Suomi painottaa kehityspoliittisessa ohjelmassaan vastuullisuutta ja kestävää kehitystä. Toisaalta hallituksemme pettää omat sitoumuksensa avun lisäämisestä joka vuosi.
"Suomen uskottavuus kansainvälisesti kärsii, mutta avun määrän lisäksi tärkeää on laatu: kehitysyhteistyö vaatii pitkäjänteisyyttä ja suunnitelmallisuutta. Leikkaukset ja kykenemättömyys sitoutua useammaksi vuodeksi heikentävät työn laatua", Railo toteaa.
Petetyt lupaukset lisääntyvistä määrärahoista tuhoavat maineen lisäksi muutakin: niiden ihmisten tulevaisuuden, jota kehitysyhteistyöllä oli tarkoitus tukea.
