Suomen ylioppilaskuntien liitto

Blog Archives


  • Ei ole tarvinnut seurata Suomen yliopistokoulutuksen kehittämisen ympärillä vellovaa keskustelua kovin kauaa, kun jo huomaa sen pyörivän saman kestotematiikan ympärillä: opiskelijoiden opintoaikoja pitäisi lyhentää. Vuonna 2005 hallitus toi eduskuntaan esityksen, jolla oltiin ratkaisemassa tilanne once and for all. Yliopistolain muutoksella tuolloisen opetusministeri Haataisen esittelypuheenvuoron juhlallisen aloituksen mukaan vahvistettiin “yliopistojen velvollisuutta opinto-ohjauksen antamiseen ja opiskelijoiden oikeudet tutkinnon suorittamiseen.” Itse lakitekstihän keskittyi kuitenkin linjaamaan tavoitteelliset suoritusajat yliopistotutkinnoille, joiden ylittäminen edellyttäisi opiskelijalta selittelyä ja lisäajan anomista. Eduskuntadebatin aikana ministeri Haatainen toki lupaili, että “Jos ei suorita opintoja loppuun eikä valmistu yliopistosta, niin ei siitä mikään kuuma kivi päähän tipu…”.

    HS uutisoi 18. toukokuuta, että selvitystensä mukaan 2005 aloittaneesta noin 20 000 yliopisto-opiskelijan joukosta 6000 opiskelijaa on nyt pää pölkyllä. Käytännössä lisäaikaa pitää siis nyt anoa, jos opiskelua haluaa jatkaa. HS palaa historiaan kertomalla opiskelijajärjestöjen vastustaneen lainmuutosta aikanaan vetoamalla akateemisen vapauden menettämiseen. Jo vain sellainenkin (määritelmällisesti kovin hankala) huoli oli varmasti olemassa, mutta enemmän tuolloin ajateltiin lakimuutoksen lähinnä tuottavan töitä byrokraateille. Sinänsä opintoaikojen lyhentäminen nähtiin ihan ok tavoitteeksi, mutta todettiin ettei tällaisella lainsäädännöllä edelleenkään poisteta niitä lukuisia, myös hyvinkin yksilökohtaisia, syitä jotka opintoajan joillakin venyttää yli ns. sopivaisuusrajojen (Koulutuksen tutkimuslaitoksen julkaisussa todetaan opintojen sujuvuuteen, viivästymiseen ja keskeyttämiseen vaikuttavat asiat olevan monitahoisia, ja ne voidaan jakaa yksilön tasoon, oppilaitoksen tasoon ja yhteiskunnalliseen tasoon, joista jokaiseen voidaan kohdistaa toimenpiteitä.). Opiskelijajärjestöillä oli siis vahva usko, ettei hankkeen tuottama merkittävä lisäbyrokratia maksaisi vaivaa, koska joka tapauksessa yliopistoilla ei (onneksi!) ole resurssienjaon perusteella minkäänlaista insentiiviä olla myöntämättä opiskelijalle lisäaikaa, vaikka hänen opintonsa vähän venyisivät. Uskoakseni juurikin tästä syystä myös suurin osa yliopistoista vastusti lakimuutosta, vaikka myös lyhyemmät opiskeluajathan olisivat toki rahanjaossa menestymisen näkökulmasta yliopistojen etu.

    Laajemmassa kuvassa täytyy sanoa, että yhteiskunnallisessa keskustelussa on kovin haasteellista ymmärtää mitä oikeasti yliopistokoulutuksella tavoittelemme ja haluamme. Keskustelu tuntuu heilahtelevan oikeankokoisten ja nopeasti suoritettujen tutkintojen tavoittelun sekä osaamista, luovuutta ja uuden kasvualustan tukemista haikailevien tavoitteiden välisellä akselilla eestaas. Akselin toinen pää herkästi unohtaa, että yliopisto-opiskelijoiden opiskeluajalle on jo rajoitetuksia ja opintotuen saamisen ehtoja on kiristetty emmekä me tutkintomäärillä muutenkaan maailmassa pärjää. Toinen pää taas saattaa unohtaa, ettei luovuuden korostaminenkaan tarkoita päämäärätöntä hengailua ja tehottomuutta.

    Kun asiaa miettii yliopistossa opiskelunsa aloittavan nuoren näkökulmasta, päästään retoriikan ongelmallisessa monimutkaisuudessa ihan ytimeen. Mikäli hänelle näyttäytyy koulutuksen tavoitteen olevan (kärjistäen) mahdollisimman nopeasti tutkintotehtaassa suoritettu putkitutkinto, ollaan todellakin pää edellä aika syvässä hetteikössä. Jos taas opiskelunsa aloittavan ymmärrys koulutuksen tavoitteista olisi ennemminkin korkea osaaminen ja luovuus sekä usko omaan pärjäämiseen ja jaksamiseen työssä ja elämässä, ollaan nähdäkseni oikealla reitillä. Tampereen teknilisessä yliopistoissa varsin tuore selvitys paljasti, että jo alle vuoden opiskelleista yli puolet oletti opintojensa viivästyvän yhteiskunnan asettamista tavoitteista. Näistäkin merkittävä osa oli opiskellut sitä tavoitetahtia mitä 2005 tehty lakimuutos edelyttää. Voi kunpa joku edes kysyisi näiltä nuorilta aikasuorituksen sijaan ennemmin minkälaisia ajatuksia heillä on osaamisestaan suhteessa osaamisodotuksiin. Viesti on selvä: yhteiskunta edellyttää vauhtia.

    Hallitusohjelman tavoite olla maailman osaavin kansa vuonna 2020 on kyllä tuomittava sanahelinäksi, jos ei paukkuja laiteta sellaiseen osaamiseen, joka vastaa haluumme sivistyä, täyttää työmarkkinoidemme kysynnän ja luo meille uusia työpaikkoja. Tavoitteeseen pyrkiminen ajattelemallani tavalla ei suinkaan tarkoita lorvimista ja haahuilua tai yliopisto-opiskelijoiden opintoaikojen turhaa venymistä. Sen tavoittelu voisi tarkoittaa ainakin tutkimukseen perustuvan opetuksen arvostamista ja siihen panostamista, opiskelijoita motivoivia ja aktivoivia opetusmenetelmiä, opiskelijoiden jämäkkää vastuuta oman osaamisensa ja yliopistoyhteisönsä kehittämisestä, opintojen suunnittelua ja sitä tukevaa ohjausta ja tukea pitkin opintopolkua, opintosisältöjen oikeanlaista mitoitusta sekä järkeviä mahdollisuuksia osaamisen täydentämiseen tutkinnon suorittamisen jälkeen. Työurien pidentämisenkin näkökulmasta on järkevää mahdollistaa osaamisen kehittämisen tai riittämättömän opintotuen vuoksi työssäkäyvälle opiskelijalle joustavia tapoja opiskella (tenttiakvaariot, kesäajan opiskelumahdollisuudet jne, mistä myös SYL:n puheenjohtaja Jarno bloggaili ihan vasta).

    Opintoaikoja rajaavan lainsäädännön sinänsä positiivinen lopputulema tähän mennessä näyttäisi olevan se, että opiskelijan opinnoissa etenemistä ylipäätään seurataan, ja joku häntä voi näin ollen kontaktoida mikäli näyttää siltä, että asiat eivät mene kuin siellä kuuluisassa Strömsössä. Todettakoon siis tähän loppuun kokoavasti, että minä en vastusta opintoaikojen lyhentämistä sinänsä. SYL on kerännyt työurien pidentämisestä työstettyyn julkaisuun myös joitakin keinoajatuksia opintoaikojen lyhentämisestä. Olemme julkaisussa pyrkineet tuomaan esiin sitä, että kuten opintoaikojen venymisen syytkin, niihin puuttumisen talkootkin ovat väistämättä yhtä lailla opiskelijoiden, yliopistojen kuin yhteiskunnankin asioita.

    Hallitusohjelman korkeakoulutusta koskevassa osiossa ei osaamiseen liittyvää koulutuksen tavoitetta ole, läpäisyyn ja nopeuteen liittyvät kyllä löytyvät. Ei kai opintoaikojen lyhentäminen voi kuitenkaan olla keskeisin yliopistopoliittinen tavoitteemme? Yliopistoilla on onneksi halutessaan mahdollisuus olla opintoaikakyttääjien sijaan opiskelijoille yhteisöjä, jossa ympärillä on inspiroivia ihmisiä, suunnaton määrä tietoa sekä omaan ajatteluun ja uuden luomiseen rohkaiseva ote.

  • Tiedote 11.10.2011

    Kraft&Kultur Finland ja opiskelijoiden oma verkko- ja opiskelijakorttipalvelu Lyyra ovat sopineet yhteistyöstä, jonka tavoitteena on tarjota maamme korkeakouluopiskelijoille edulliset ja vain uusiutuvalla tuuli- ja vesivoimalla tuotetut sähkösopimukset kätevästi verkossa.

    ”Kraft&Kultur arvostaa mahdollisuutta tehdä yhteistyötä opiskelijoiden itsensä omistaman Lyyran kanssa”, sanoo Kraft&Kulturin toimialajohtaja Sara Eklund.

    Lyyra on osa ylioppilaskuntien vastuullista liiketoimintaa. Lyyra-palveluihin kuuluu Lyyra.fi-verkkosivuston vuokra-asuntopalvelu ja 1000 opiskelijaetua. Lisäksi Lyyra tuottaa opiskelijoiden tunnus- ja maksukortit yli 130 000 opiskelijalle maamme yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa.

    » Jatka lukemista

  • Kannanotto 2.8.2011

    Suomen ylioppilaskuntien liitto (SYL) kehottaa yliopistoja kiinnittämään huomiota uusien opiskelijoiden integroitumiseen opiskeluyhteisöön ja kiinnittymiseen opintoihin.

    Tutkimuksissa on arvioitu, että jopa kaksi kolmasosaa opiskelijan oppimisesta tapahtuu kahden ensimmäisen opiskeluvuoden aikana. Samalla ensimmäisen vuoden kokemukset muovaavat vahvasti seuraavien vuosien opiskelua. Myös vuorovaikutuksen ja yhteisön merkitys akateemisen asiantuntijuuden kehittymiselle on osoitettu tutkimuksissa.

    » Jatka lukemista

  • Tiedote 19.5.2011

    Maamme korkeakouluopiskelijat ovat tyytyväisiä siihen, että hallitusneuvotteluihin nyt osallistuvan kuuden puolueen (KOK, SDP, RKP, KD, VIHR, VAS) 126 edustajasta 102 on luvannut sitoa opintotuen indeksiin. Vain yksi edustaja vastustaa ja 23 ei ole ilmoittanut kantaansa.

    Millä tahansa hallituspohjalla opiskelijoiden päätavoitteeseen olisi ollut sitoutunut merkittävä määrä neuvottelupuolueiden kansanedustajista, mutta nyt siihen on sitoutunut murskaava enemmistö.

    ”Jos vaalilupauksista pidetään kiinni, paranee opiskelijan asema indeksin verran. Lisäksi täytyy muistaa, että myös oppositioon jäävien puolueiden kansanedustajista valtaenemmistö on sitoutunut tavoitteeseemme. Opiskelijoilla on sekä tulevan hallituskokoonpanon että opposition vahva tuki”, puheenjohtaja Katri Korolainen-Virkajärvi
    Suomen ylioppilaskuntien liitosta iloitsee.

    » Jatka lukemista

  • Hidastaako lukihäiriö opiskeluja? Estävätkö portaat luennoille osallistumisen? Eikö tenttimateriaaleja ole sähköisessä muodossa? Haittaako esiintymisjännitys kursseille osallistumista? Eikö luentosalissa ole induktiosilmukkaa? Onko opiskeluyhteisöön vaikea päästä mukaan toisella paikkakunnalla asumisen vuoksi? Onko opiskelutahti liian kova uupuneelle?

    SYL haluaa tuoda opiskelijat mukaan saavutettavuudesta käytävään keskusteluun.  Yliopiston tulee olla kaikkien saavutettavissa mutta tämän tavoitteen toteutumiseen on vielä matkaa. Saavutettavuustyöstä puuttuu monesti opiskelijoiden oma ääni. Tämän tilanteen korjaamiseksi SYL on perustanut valtakunnallisen opiskelijoiden saavutettavuusverkoston. Verkosto kokoaa yhteen saavutettavuusasioista kiinnostuneita opiskelijoita ympäri Suomen. Verkostossa on tarkoitus käsitellä saavutettavuuteen liittyviä teemoja, nostaa ajankohtaisia asioita keskusteluun ja tuoda opiskelijoiden ääni kuuluviin myös saavutettavuuskysymyksissä.

    Ymmärrämme saavutettavuuden laajasti. Kyse ei ole vain fyysisten esteiden puuttumisesta vaan siitä, että yliopiston pitää sopia kaikille, käyttää opiskelija sitten pyörätuolia, kärsii lukihäiriöstä, on masentunut, iäkäs tai heikkonäköinen. Saavutettavuus auttaa kaikkia, ei vain erityisryhmiä.

    Verkosto toimii ainakin aluksi lähinnä sähköisesti. Verkosto on avoin kaikille saavutettavuudesta kiinnostuneille opiskelijoille – mukaan toivotaan mahdollisimman monenlaisia ihmisiä!

    Tule mukaan rakentamaan toimivampaa yliopistoa. Verkoston sähköpostilistalle voit liittyä täällä.

  • Tiedote 12.4.2011 / Vapaa julkaistavaksi heti


    Opiskelijat epäröiville puoluejohtajille: ”Ei riitä!”

    Opiskelijat ovat yrittäneet saada kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Kataiselta ja keskustan puheenjohtaja Mari Kiviniemeltä vastausta siihen, ovatko he valmiita sitomaan opintotuen indeksiin. Helsingin Sanomain vaalitentissä tänään tiistaina molemmilta saatiin epäröivät vastaukset. Katainen sanoi, että vaatimus on oikeudenmukainen, mutta ensin pitäisi tietää, mistä otetaan. Kiviniemen mukaan tavoite on tärkeä – pitkällä aikavälillä.

    ”Ei riitä!” sanoo Suomen ylioppilaskuntien liitto (SYL) ry:n puheenjohtaja Katri Korolainen-Virkajärvi. ”Kokoomuksen ehdokkaista 93 % ja keskustan ehdokkaista 99 % on luvannut kirjata opintotuen indeksiin sitomisen hallitusohjelmaan. Mielestämme on asiatonta, että pääministeriehdokkaat panevat päänsä pusikkoon tämän lupauksen edessä.”

    Kaikki muut puoluejohtajat ovat linnoittautuneet tavoitteen taakse.

    Hallitusta ei käytännössä voi muodostaa niin, ettei vähintään puolet hallituspuolueista olisi sitoutuneita indeksitavoitteeseen. “Voi siis hyvällä syyllä kysyä, mikä maksaa”, kommentoi Suomen ammattikorkeakouluopiskelijakuntien liitto – SAMOK ry:n puheenjohtaja Helmi Selamo. “Puoluejohtajilla on sekä välineet että täydet mahdollisuudet keksiä, millä tavalla he toteuttavat oikeudenmukaisena pitämänsä tavoitteen”, Selamo jatkaa.

    “Kyse ei ole rahasta vaan tahdosta. Indeksiin sitomisen vaikutus on promillen osia valtion budjetista”, Korolainen-Virkajärvi täydentää. “Jatkamme kampanjointia tavoitteen puolesta. Odotamme, että tavoitteen taakse lupautuneet ehdokkaat jatkavat myös painostusta omien puoluejohtajiensa suuntaan.”

    Esimerkiksi kokoomus on luvannut käytännössä hyvin vähän parannuksia nuorten hyvinvointiin ensi vaalikaudelle. Sen sijaan kulutusverojen mukana nousevat elinkustannukset kohdistuvat ikävimmin erityisesti vähävaraisiin nuoriin, jotka elävät jatkuvasti heikentyvän opintotuen varassa. Tulevan eduskunnan on korjattava tämä epäkohta: Opintotuki on sidottava indeksiin 1.1.2012.


    Lisätiedot:

    puheenjohtaja Katri Korolainen-Virkajärvi, p. 044 906 5007, etunimi.sukunimi@syl.fi
    puheenjohtaja Helmi Selamo, p. 050 389 1000, etunimi.sukunimi@samok.fi

  • Lausunto opetus- ja kulttuuriministeriölle    8.4.2010

    Korkeakoulujen kansainvälistymiseen liittyvät asumispalvelut

    Suomen ylioppilaskuntien liitto (SYL) kiittää lausumismahdollisuudesta ja toteaa korkeakoulujen kansainvälistymiseen liittyvät asumispalvelut -työryhmän raportista seuraavaa:

    Tiivistelmä lausunnosta:

    •    Raportissa esitetään paljon hyviä keinoja, joilla puututaan tärkeään asiaan.
    •    Kansainväliset opiskelijat ovat erityisryhmä, jolle on perusteltua kohdistaa erityisiä palveluja. Opiskelijoiden yhdenvertaisuus on kuitenkin säilytettävä.
    •    SYL allekirjoittaa työryhmän esittämät kansainvälisen korkeakouluasumisen periaatteet.
    •    On välttämätöntä, että korkeakoulujen kansainvälistymistä ja sen luomaa asumistarvetta voidaan ennakoida nykyistä paremmin. Korkeakoulujen on kannettava tästä vastuuta.
    •    Kansainvälisyys hyödyttää korkeakouluja, joten niiden tulee osallistua myös kansainvälistymisestä syntyviin kustannuksiin, kuten asuntojen tyhjäkäytöstä syntyviin kuluihin.
    •    Korkeakoulujen, kuntien, asuntoyhteisöjen ja opiskelijajärjestöjen yhteistyö on välttämätöntä asumispalvelujen tuottamisessa.
    •    Esitys valtakunnallisesta asuntojen markkinapaikasta ja sen alaisista alueellisista markkinapaikoista on hyvä ja kannatettava. SYL esittää markkinapaikan toteuttajaksi Oy Suomen Lyyra Ab:ta.
    •    Kansainvälisten opiskelijoiden integroitumista suomalaiseen yhteiskuntaan on tuettava asumisjärjestelyillä.
    •    Kansainvälisillä opiskelijoilla on oltava oikeus hakea asuntoa sekä erillisistä kiintiöistä että normaalilla haulla. Opiskelija- ja tutkija-asuntojen valtiollisia tukia on parannettava.
    •    Kansainvälisten asumispalvelujen seurantaa varten tulee perustaa laajapohjainen toimikunta.

    » Jatka lukemista

  • Tiedote 7.4.2011

    Kolme neljästä nuoresta aikoo äänestää kevään eduskuntavaaleissa, kertoo Suomen Nuorisoyhteistyö – Allianssi ry:n TNS Gallup Oy:ltä tilaama kyselytutkimus. Kyselyyn vastanneista nuorista lähes 70 % on jo päättänyt mitä puoluetta äänestää: Perussuomalaiset ovat erityisesti nuorten miesten suosiossa, ja myös Kokoomuksen kannatuksella on tietty miehinen leima. Vihreät saa leimallisesti tukea naisilta. Puoluetta enemmän ehdokasvalintaan näyttäisivät kuitenkin vaikuttavan, että ehdokas ajaa nuorelle äänestäjälle tärkeitä asioita, ja että ehdokkaalla on niistä äänestäjän kanssa yhteinen kanta. Nuorille tärkeimpiä asiakysymyksiä ovat hyvinvointierojen kaventaminen ja nuorisotyöttömyyden ratkaisu. Tutkimukseen osallistui 1 112 nuorta.

    » Jatka lukemista

  • Lausunto opetus- ja kulttuuriministeriölle 11.3.2011
    TAIDEYLIOPISTOSELVITYSTYÖRYHMÄN MUISTIO

    Suomen ylioppilaskuntien liitto (SYL) ry lausuu pyydettynä taideyliopistoselvitystyöryhmän muistiosta (OKM 2011:1).

    Tiivistelmä lausunnon kannanotoista:
    • SYL tukee Taideyliopiston muodostamista.
    • On tärkeää, että Kuvataideakatemia, Sibelius-Akatemia ja Teatterikorkeakoulu kukin sitoutuvat Taideyliopiston muodostamiseen omilla päätöksillään.
    • Valmistelu- ja toimeenpanovaiheen on oltava sisältölähtöistä, ja jokaisen yliopiston sisäisten ryhmien tasapuolisista osallistumis- ja tiedonsaantimahdollisuuksista pitää huolehtia.
    • Taideyliopiston jokaisen osan pitää voida säilyttää oman nimensä ja kansainvälisestikin tunnetun profiilinsa.
    • Konkreettiset yhteistyömahdollisuudet (kuten yhteiset laitokset, yhteiset professuurit, yhteiset opintojaksot ja projektit) Suomen muiden taiteen alan opetusta antavien yliopistoyksiköiden kanssa pitää selvittää valmistelu- ja muutosprosessin aikana.
    • On välttämätöntä, että pysyvä tasokorotus kohdennetaan täysimääräisesti uuden Taideyliopiston toiminnan ja sisältöjen kehittämiseen. Valmistelu- ja muutosprosessia pitää tämän lisäksi rahoittaa erillisrahoituksella.
    • Taideyliopiston hallinto pitää järjestää tarkoituksenmukaisella ja joustavalla tavalla, ilman turhaa byrokratiaa.
    • Opiskelijoiden monipuolisia osallistumismahdollisuuksia päätöksentekoon ja asioiden valmisteluun pitää vahvistaa ja kehittää yhteistyössä taideylioppilaskuntien kanssa.
    • Taideyliopiston mukanaan tuomat synergiaedut on voitava hyödyntää taidekasvatuksen, taiteen alan tutkimuksen ja taiteilijoiden täydennyskoulutuksen kehittämisessä sekä opiskelijoiden työelämävalmiuksien kehittämisessä.

    » Jatka lukemista

  • Kannanotto 24.3.2011

    Jokainen ihminen on arvokas sellaisena kuin hän on, ja jokaisella on oikeus määritellä itse oma identiteettinsä. Kenenkään ei tarvitse muuttaa seksuaalista suuntautumistaan, eikä se ole edes mahdollista. Seksuaalinen suuntautuminen ei ole valinta. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat nuoret ja sateenkaariperheiden lapset tarvitsevat ympäristöltään myönteistä tukea ja hyväksyntää, jotta kokevat saavansa elää yhteiskunnassa yhdenvertaisina.

    » Jatka lukemista