Suomen ylioppilaskuntien liitto

Blog Archives


  • Kannanotto ke 20.3.2013

    Opiskelijajärjestöt vaativat hallitusta pitämään hallitusohjelman lupaukset sitoa opintotuki indeksiin ja korjata toisen asteen opintotuen
    räikeät epäkohdat. Opiskelijajärjestöt muistuttavat hallitusta vastuullisesta ja oikeudenmukaisesta opintotuen kehittämisestä:
    Opiskelijoiden sosiaaliturvan ehtojen kiristäminen entisestään ei ole ratkaisu.

    Hallitus kokoontuu kuluvan viikon torstaina kehysriiheen, jossa päätetään myös opintotuen kohtalosta. Opintotukea halutaan kiristää, koska hallitus
    näkee sen otollisena työkaluna opintoaikojen lyhentämiseksi ja siten työurien pidentämiseksi. Opintotuella kikkailu ei kuitenkaan ole keino
    vastata työurahaasteeseen.

    » Jatka lukemista

  • Tiedote 19.3.2013

    Valtakunnallisten opiskelijajärjestöjen edustajat kokoontuvat valvomaan maan hallituksen kehysriihineuvotteluja torstaiaamuna 21.3.2013 klo 8.00 alkaen Säätytalon eteen. Jo edellisenä päivänä, ke 20.3., opiskelijat järjestävät suurmielenosoituksen Senaatintorilta Eduskuntatalolle.

    Järjestäjinä sekä keskiviikon opiskelijamielenosoituksessa että torstain kehysriihitempauksessa ovat Suomen Ammattiin Opiskelevien Liitto SAKKI, Suomen ammattikorkeakouluopiskelijakuntien liitto – SAMOK, Suomen Lukiolaisten Liitto SLL, Suomen Opiskelija-Allianssi – OSKU ja Suomen ylioppilaskuntien liitto (SYL).

    Tempausten taustalla on huoli nuoren sukupolven tulevaisuudesta. Opiskelijajärjestöt valvovat, että opintotukea kehitetään oikeudenmukaisesti ja että koulutuksesta ei leikata. Vaikeasta taloustilanteesta huolimatta on järkevää panostaa tulevaisuuteen ja sen tekijöihin.

    » Jatka lukemista

  • Kannanotto 4.3.2013

    Hallitusohjelman puolivälitarkastelusta odotettiin suuntaviivoja maaliskuun lopussa käytävään kehysriiheen, mutta tulokset jäivät laihoiksi. Puolivälitarkastelun tulokset sisälsivät vain vähän konkretiaa, ja esimerkiksi opintotuen kehittämisen suuntaviivat ovat todella ympäripyöreitä.

    Hallituspuolueista ainoastaan Vihreät ja Vasemmistoliitto ovat julkisesti ilmaisseet, mihin suuntaan he haluavat opintotukea kehittää. Kuten opiskelijajärjestöjen, myös heidän tavoitteenaan on säilyttää nykyrakenteinen opintorahapainotteinen opintotukijärjestelmä. Muilta hallituspuolueilta konkreettiset esitykset ja kannat ovat jääneet uupumaan. Opiskelijajärjestöt ovat huolissaan siitä, että hallituspuolueet eivät ole julkistaneet kantojaan huolimatta pitkästä valmisteluprosessista ja asian ympärillä kiihtyvästä poliittisesti keskustelusta.

    “Hallituspuolueiden on nyt kerrottava opiskelijoille, mihin suuntaan ne ovat opintotukea viemässä. On kohtuutonta pimittää opiskelijoilta tätä tärkeää tietoa”, toteavat opiskelijajärjestöjen puheenjohtajat.

    » Jatka lukemista

  • Tiedote 27.2.2013

    Valtakunnallisten opiskelijajärjestöjen edustajat kokoontuvat torstaiaamuna 28.2.2013 klo 8.00 alkaen Säätytalon eteen lähettämään opiskelijoiden terveiset maan hallituksen puolivälitarkasteluun.

    Mukana tempauksessa ovat Suomen ylioppilaskuntien liitto (SYL), Suomen ammattikorkeakouluopiskelijakuntien liitto – SAMOK, Suomen Ammattiin Opiskelevien Liitto SAKKI, Suomen Lukiolaisten Liitto ja Suomen Opiskelija-Allianssi – OSKU.

    Opiskelijajärjestöt vaativat hallitusta tunnustamaan, että taloudellisen huoltosuhteen kannalta ensisijainen huomio on oltava työllisyysasteen nostamisessa, etenkin työurien keskeltä. Työllisyysastetta tai eläköitymisikää ei saada nousemaan millään yksittäisellä “kikka kolmosella”, vaan käyttöön on otettava koko työelämän kehittämisen keinoarsenaali, jolla voidaan tukea esimerkiksi työelämän laatua ja työssä jaksamista.

    » Jatka lukemista

  • Kannanotto 6.2.2013

    Opiskelijat ovat seuranneet tarkalla korvalla julkista keskustelua työurien pidentämisestä ja eläkeratkaisuista. Työmarkkinajärjestöjen tulee antaa ehdotuksensa työurien pidentämisen keinoista pääministeri Jyrki Kataiselle helmikuun 13. päivään mennessä. Suomen ylioppilaskuntien liitto (SYL) vaatii, että vastuullisia päätöksiä eläkejärjestelmään tehdään nyt, ja että päätökset astuvat voimaan välittömästi.

    “Kestävyysvajeen ratkaiseminen on kaikkien sukupolvien yhteinen asia. Loppupeleissä kysymys on siitä, millaisen tulevaisuuden suuret ikäluokat tahtovat itselleen ja millaisen yhteiskunnan he ovat valmiita jättämään lapsenlapsilleen. On kovin lyhytnäköistä, jos suurinta päätösvaltaa tässä maassa käyttävä suuri ikäluokka jättää lapsensa ja lapsenlapsensa nyt heitteille. Vaatimus sukupolvien välisen oikeudenmukaisuudesta ei ole kohtuuton”, puheenjohtaja Marina Lampinen Suomen ylioppilaskuntien liitosta sanoo.

    » Jatka lukemista

  • Blogivieras 30.5.2012 / Janne Pelkonen

    Etummaisen Töölön katuja mittaillessa jalat tuntuvat usein viettävän Ostrabotnian suuntaan. Helsingin yliopiston pohjalaisten osakuntien “Botta” on historiansa aikana toiminut monenkirjavien tapahtumien näyttämönä aina viime vuosisadan alun karusta opiskelijaelämästä kansakunnan syntyvaiheisiin – vain raamatulliset tapahtumakulut puuttuvat. Myös moni ikuinen opiskelija voi tenttiä katutason ravitsemusliikkeiden mainioita tuontiolutmenuita.

    Lieneekö kyse ollut polkuriippuvuudesta, kun löysin itseni viime viikon maanantaina tämän jugendtyyliin kumartavan talovanhuksen juhlasalissa järjestetystä Helsingin Työeläke 50 vuotta keskusteluillasta: Kuka korjaa potin? Historiaa tosin tehdään vasta heinäkuun ensimmäisenä päivänä, kun meille kaikille rakas ja “merkityksellinen toinen” työeläkejärjestelmä täyttää 50 vuotta.

    » Jatka lukemista

  • 24.5.2012 / Eveliina Heinäluoma, SYL

    SYL:n, Eläketurvakeskuksen (ETK) ja Työeläkevakuuttajien (TELA) yhteinen Työeläke 20X0 – kuka korjaa potin? -kiertue päättyi 14.5. järjestettyyn Helsingin keskustelutilaisuuteen. Kiertue oli tätä ennen rantautunut Tampereelle ja Turkuun. Kiertue liittyy työeläkejärjestelmän 50-vuotistaipaleeseen ja ETK:n sekä TELAn haluun kuulla nuorten ääntä työura- ja eläkekeskustelussa.

    Kiertue on jalkauttanut tärkeän keskustelun ylioppilaskentälle ja olemme kevään aikana päässeet kuulemaan muutaman yliopistopaikkakunnan opiskelijoiden näkemyksiä niin eläkejärjestelmästä kuin siitäkin, miten nuorten ääntä kuunnellaan päätöksenteossa. Kiertueelta päällimmäisenä mieleen jäi huomio siitä, kuinka perehtyneitä nuoret ovat työeläkejärjestelmään ja keskusteluun, jota työurien pidentämisen ympärillä käydään.

    » Jatka lukemista

  • Ei ole tarvinnut seurata Suomen yliopistokoulutuksen kehittämisen ympärillä vellovaa keskustelua kovin kauaa, kun jo huomaa sen pyörivän saman kestotematiikan ympärillä: opiskelijoiden opintoaikoja pitäisi lyhentää. Vuonna 2005 hallitus toi eduskuntaan esityksen, jolla oltiin ratkaisemassa tilanne once and for all. Yliopistolain muutoksella tuolloisen opetusministeri Haataisen esittelypuheenvuoron juhlallisen aloituksen mukaan vahvistettiin “yliopistojen velvollisuutta opinto-ohjauksen antamiseen ja opiskelijoiden oikeudet tutkinnon suorittamiseen.” Itse lakitekstihän keskittyi kuitenkin linjaamaan tavoitteelliset suoritusajat yliopistotutkinnoille, joiden ylittäminen edellyttäisi opiskelijalta selittelyä ja lisäajan anomista. Eduskuntadebatin aikana ministeri Haatainen toki lupaili, että “Jos ei suorita opintoja loppuun eikä valmistu yliopistosta, niin ei siitä mikään kuuma kivi päähän tipu…”.

    HS uutisoi 18. toukokuuta, että selvitystensä mukaan 2005 aloittaneesta noin 20 000 yliopisto-opiskelijan joukosta 6000 opiskelijaa on nyt pää pölkyllä. Käytännössä lisäaikaa pitää siis nyt anoa, jos opiskelua haluaa jatkaa. HS palaa historiaan kertomalla opiskelijajärjestöjen vastustaneen lainmuutosta aikanaan vetoamalla akateemisen vapauden menettämiseen. Jo vain sellainenkin (määritelmällisesti kovin hankala) huoli oli varmasti olemassa, mutta enemmän tuolloin ajateltiin lakimuutoksen lähinnä tuottavan töitä byrokraateille. Sinänsä opintoaikojen lyhentäminen nähtiin ihan ok tavoitteeksi, mutta todettiin ettei tällaisella lainsäädännöllä edelleenkään poisteta niitä lukuisia, myös hyvinkin yksilökohtaisia, syitä jotka opintoajan joillakin venyttää yli ns. sopivaisuusrajojen (Koulutuksen tutkimuslaitoksen julkaisussa todetaan opintojen sujuvuuteen, viivästymiseen ja keskeyttämiseen vaikuttavat asiat olevan monitahoisia, ja ne voidaan jakaa yksilön tasoon, oppilaitoksen tasoon ja yhteiskunnalliseen tasoon, joista jokaiseen voidaan kohdistaa toimenpiteitä.). Opiskelijajärjestöillä oli siis vahva usko, ettei hankkeen tuottama merkittävä lisäbyrokratia maksaisi vaivaa, koska joka tapauksessa yliopistoilla ei (onneksi!) ole resurssienjaon perusteella minkäänlaista insentiiviä olla myöntämättä opiskelijalle lisäaikaa, vaikka hänen opintonsa vähän venyisivät. Uskoakseni juurikin tästä syystä myös suurin osa yliopistoista vastusti lakimuutosta, vaikka myös lyhyemmät opiskeluajathan olisivat toki rahanjaossa menestymisen näkökulmasta yliopistojen etu.

    Laajemmassa kuvassa täytyy sanoa, että yhteiskunnallisessa keskustelussa on kovin haasteellista ymmärtää mitä oikeasti yliopistokoulutuksella tavoittelemme ja haluamme. Keskustelu tuntuu heilahtelevan oikeankokoisten ja nopeasti suoritettujen tutkintojen tavoittelun sekä osaamista, luovuutta ja uuden kasvualustan tukemista haikailevien tavoitteiden välisellä akselilla eestaas. Akselin toinen pää herkästi unohtaa, että yliopisto-opiskelijoiden opiskeluajalle on jo rajoitetuksia ja opintotuen saamisen ehtoja on kiristetty emmekä me tutkintomäärillä muutenkaan maailmassa pärjää. Toinen pää taas saattaa unohtaa, ettei luovuuden korostaminenkaan tarkoita päämäärätöntä hengailua ja tehottomuutta.

    Kun asiaa miettii yliopistossa opiskelunsa aloittavan nuoren näkökulmasta, päästään retoriikan ongelmallisessa monimutkaisuudessa ihan ytimeen. Mikäli hänelle näyttäytyy koulutuksen tavoitteen olevan (kärjistäen) mahdollisimman nopeasti tutkintotehtaassa suoritettu putkitutkinto, ollaan todellakin pää edellä aika syvässä hetteikössä. Jos taas opiskelunsa aloittavan ymmärrys koulutuksen tavoitteista olisi ennemminkin korkea osaaminen ja luovuus sekä usko omaan pärjäämiseen ja jaksamiseen työssä ja elämässä, ollaan nähdäkseni oikealla reitillä. Tampereen teknilisessä yliopistoissa varsin tuore selvitys paljasti, että jo alle vuoden opiskelleista yli puolet oletti opintojensa viivästyvän yhteiskunnan asettamista tavoitteista. Näistäkin merkittävä osa oli opiskellut sitä tavoitetahtia mitä 2005 tehty lakimuutos edelyttää. Voi kunpa joku edes kysyisi näiltä nuorilta aikasuorituksen sijaan ennemmin minkälaisia ajatuksia heillä on osaamisestaan suhteessa osaamisodotuksiin. Viesti on selvä: yhteiskunta edellyttää vauhtia.

    Hallitusohjelman tavoite olla maailman osaavin kansa vuonna 2020 on kyllä tuomittava sanahelinäksi, jos ei paukkuja laiteta sellaiseen osaamiseen, joka vastaa haluumme sivistyä, täyttää työmarkkinoidemme kysynnän ja luo meille uusia työpaikkoja. Tavoitteeseen pyrkiminen ajattelemallani tavalla ei suinkaan tarkoita lorvimista ja haahuilua tai yliopisto-opiskelijoiden opintoaikojen turhaa venymistä. Sen tavoittelu voisi tarkoittaa ainakin tutkimukseen perustuvan opetuksen arvostamista ja siihen panostamista, opiskelijoita motivoivia ja aktivoivia opetusmenetelmiä, opiskelijoiden jämäkkää vastuuta oman osaamisensa ja yliopistoyhteisönsä kehittämisestä, opintojen suunnittelua ja sitä tukevaa ohjausta ja tukea pitkin opintopolkua, opintosisältöjen oikeanlaista mitoitusta sekä järkeviä mahdollisuuksia osaamisen täydentämiseen tutkinnon suorittamisen jälkeen. Työurien pidentämisenkin näkökulmasta on järkevää mahdollistaa osaamisen kehittämisen tai riittämättömän opintotuen vuoksi työssäkäyvälle opiskelijalle joustavia tapoja opiskella (tenttiakvaariot, kesäajan opiskelumahdollisuudet jne, mistä myös SYL:n puheenjohtaja Jarno bloggaili ihan vasta).

    Opintoaikoja rajaavan lainsäädännön sinänsä positiivinen lopputulema tähän mennessä näyttäisi olevan se, että opiskelijan opinnoissa etenemistä ylipäätään seurataan, ja joku häntä voi näin ollen kontaktoida mikäli näyttää siltä, että asiat eivät mene kuin siellä kuuluisassa Strömsössä. Todettakoon siis tähän loppuun kokoavasti, että minä en vastusta opintoaikojen lyhentämistä sinänsä. SYL on kerännyt työurien pidentämisestä työstettyyn julkaisuun myös joitakin keinoajatuksia opintoaikojen lyhentämisestä. Olemme julkaisussa pyrkineet tuomaan esiin sitä, että kuten opintoaikojen venymisen syytkin, niihin puuttumisen talkootkin ovat väistämättä yhtä lailla opiskelijoiden, yliopistojen kuin yhteiskunnankin asioita.

    Hallitusohjelman korkeakoulutusta koskevassa osiossa ei osaamiseen liittyvää koulutuksen tavoitetta ole, läpäisyyn ja nopeuteen liittyvät kyllä löytyvät. Ei kai opintoaikojen lyhentäminen voi kuitenkaan olla keskeisin yliopistopoliittinen tavoitteemme? Yliopistoilla on onneksi halutessaan mahdollisuus olla opintoaikakyttääjien sijaan opiskelijoille yhteisöjä, jossa ympärillä on inspiroivia ihmisiä, suunnaton määrä tietoa sekä omaan ajatteluun ja uuden luomiseen rohkaiseva ote.

  • Kommentti 15.5.2012

    Professoriliitto ja Tieteentekijöiden liitto sekä Yliopistojen opetusalan liitto YLL ovat ottaneet kantaa STTK:n puheenjohtaja Mikko Mäenpään esille nostamaan ajatukseen opiskelijoiden kesäopiskelun lisäämisestä. Ensin mainittujen tiedotteen (14.5.) mukaan kesälukukausi on yliopiston näkökulmasta jopa mahdoton toteuttaa. Työntekijäjärjestöt vetoavat erityisesti resurssipulaan sekä opetusta antavan henkilökunnan tutkimusmahdollisuuksien heikkenemiseen.

    Suomen ylioppilaskuntien liitto (SYL) ry kannattaa kesäajan parempaa ja tehokkaampaa hyödyntämistä opiskelumahdollisuuksien kehittämiseksi, vaikka puheenjohtaja Jarno Lappalainen myöntääkin, että kesä on usealle opiskelijalle haasteellista opiskeluaikaa: “Opiskelijatutkimus 2010:n mukaan 78 % vastanneista yliopisto-opiskelijoista oli kesätyössä edellisenä kesänä. Useimmille opiskelijoille kesätyö on keskeinen tapa sekä kohentaa toimeentuloa että hankkia työllistymisen kannalta olennaista työkokemusta. Kuitenkin monelle – erityisesti vailla kesätyötä olevalle – opiskelijalle kesä olisi erinomainen aika opiskella.”

    “Toisin kuin työntekijäjärjestöt vihjaavat, on useimmissa yliopistoissa tosiasiassa liian vähän kesäkursseja tarjolla ja kaikissa niitä ei ole lainkaan. Vähäinen kurssitarjonta johtaa siihen ettei tiukasti vastikkeellista ja niukkaa opintotukea ole mahdollista nostaa kaikkien kesäkuukausien ajaksi”, Jarno Lappalainen huomauttaa.

    Tilannetta hankaloittaa entisestään se, että tarjolla oleviin kesätentteihin pitää yleensä ilmoittautua jo keväällä, jolloin opiskelijoiden vaikea tietää esimerkiksi kesätyöskentelyn yhteensopivuus tenttiaikojen kanssa. Lisäksi esimerkiksi yliopistojen kirjastot saattavat olla kesäisin pitkiä aikoja suljettuina. Työntekijäjärjestöjen esille tuomaan kesätentteihin osallistumattomuuden ongelmaan voi löytää ratkaisuja yhdessä opiskelijoiden kanssa kehittämällä esimerkiksi ajasta ja paikasta riippumattomia suoritustapoja. Joustavuutta tarjoavia tenttiakvaarioita ei kaikissa yliopistoissa vielä ole tai ne ovat varsin vähäisesti käytössä.

    Jatkossa vähintään 55 opintopistettä suorittavien opiskelijoiden määrä on yliopistoille keskeinen rahoituskriteeri. Tällä hetkellä tuohon vuositahtiin pääsee vajaa neljäsosa yliopisto-opiskelijoista. Näin ollen opiskelumahdollisuuksien parantaminen myös kesäkuukausina voisi olla yliopistoille hyvä tapa lisätä mahdollisuuksiaan menestyä rahanjaossa.

    Esimerkiksi Oulun yliopistossa on varauduttu kesäopiskelumahdollisuuksien tarpeeseen kehittämällä uutta toimintamallia tiedekuntien, avoimen yliopiston ja kesäyliopiston yhteistyönä. Nyt luupin alla olevan kesäajan tarkastelun lisäksi SYL muistuttaa, että opetuksen tasainen ja suunnitelmallinen jaksottaminen on tarpeen myös syys- ja kevätlukukausilla.

    “Tunnistamme monet työntekijäjärjestöjen esille tuomista haasteista, kuten resurssipulan ja tarpeen varata aikaa tutkimukselle. Yliopistoindeksin jäädyttäminen hankaloittaa haasteiden selättämistä, mutta emme suostu julistamaan kesäopiskelumahdollisuuksien kehittämistä mahdottomaksi tehtäväksi. Me näemme asiassa enemmän mahdollisuuksia kuin uhkia ja toivomme, että keskustelu jatkuu rakentavassa hengessä sekä valtakunnan tasolla että yliopistoissa.”, puheenjohtaja Lappalainen summaa.

    » Jatka lukemista

  • Kehittämispäällikkö Pekka Myrskylä Tilastokeskuksesta esitteli tilastoja nuorten syrjäytymisestä.
    17.4.2012

    Ainoastaan elokuvissa voidaan elää kahdesti. Todellisessa elämässä kelloa ei voi kääntää taaksepäin eikä tehtyä saa tekemättömäksi. Tätä ei kuitenkaan pidä nähdä negatiivisena asiana. Teemme jatkuvasti erilaisia valintoja, jotka tavalla tai toisella ohjaavat elämämme kulkua. Joskus vääriltä tuntuvat valinnat voivatkin ohjata meidät hyvään lopputulokseen ja vaikka asiat menisivätkin mönkään, olemme jälleen kokemusta rikkaampia.

    Etenkin nuorena tehdyt valinnat vaikuttavat usein merkittävällä tavalla elämämme suuntaan. Nuoriin kohdistuu suuria paineita tehdä opiskelupaikkaansa ja tulevaan ammattiinsa liittyviä valintoja jo varhaisessa vaiheessa elämäänsä. Nämä päätökset eivät muodostu nuorille ylitsepääsemättömiksi, jos heitä osataan tukea oikealla tavalla ja jos heillä on tunne siitä, että väärältä tuntuvan valinnan jälkeen voi vielä vaihtaa suuntaa.

    Yhteiskuntamme suuri haaste on, miten saamme kaikki työuran syrjään kiinni. Tätä kysymystä käsiteltiin myös Suomen ylioppilaskuntien liiton (SYL) ry:n järjestämässä ”Elän vain kerran – kestävimmät tavat pidentää työuria” -seminaarissa maanantaina 16.4. Seminaarissa nuorten syrjäytymisestä oli puhumassa Tilastokeskuksen kehittämispäällikkö Pekka Myrskylä. Hänen mukaansa nuorten syrjäytyminen on vakava ongelma, jolla on pitkäkantoisia seurauksia niin yksilön itsensä kuin myös yhteiskunnan kannalta.

    Myrskylän tilastojen mukaan syrjäytyneitä 15–29-vuotiaita nuoria oli vuonna 2010 yhteensä reilut 50 000. Heistä jokainen maksaa arviolta miljoona euroa Suomelle. Nuorten syrjäytymisen ehkäisyyn on tärkeätä puuttua jo perusasteella. Kuten seminaarin keskusteluissakin todettiin, nuoret tarvitsevat yksilöllisiä palveluita ja tukea koulutuksen siirtymävaiheissa sekä opintojen alkuvaiheessa, jolloin riski pudota koulutuksen ulkopuolelle on suuri. Parhaimmat tulokset syrjäytymisen ehkäisemisessä saadaan panostamalla ohjaukseen, nuorten työpajatoimintaan sekä etsivään nuorisotyöhön, josta on esimerkiksi Tanskasta hyviä kokemuksia.

    » Jatka lukemista