Lausunto 16.4.2013
SYL lausui opetusministeriölle koulutusrakenteiden kehittämistyöryhmän muistiosta. Lausunto on hyväksytty SYL:n hallituksen kokouksessa 12.4.2013. SYL otti lausunnossaan kantaa mm. korkeakouludiplomeihin, avoimen yliopiston kehittämiseen ja esteettömyyden parantamiseen.
Lue lausunto:
Lisätietoja:
Koulutuspoliittinen sihteeri Topi Artukka, p. 041 515 2231, topi.artukka(at)syl.fi
Tiedote 12.4.2013
SYL julkaisee koulutuksen kaupallistumista ja kansainvälistymistä käsittelevän artikkelikokoelman. Julkaisutilaisuus järjestetään tiistaina 16.4. klo 15.00. SYL:n toimistolla (Lapinrinne 2, HKI). Julkaisutilaisuus on avoin kaikille.
Artikkelikokoelmassa ”Tiedosta kauppatavaraa? – Näkökulmia koulutuksen kaupallistumiseen ja kansainvälistymiseen” tarkastellaan yliopistokoulutusta sosiaalisen, taloudellisen ja kansainvälisyyden perspektiiveistä. Asiantuntijoiden pohdintojen fokuksessa ovat erityisesti lukukausimaksut, koulutusvienti ja koulutuksen käsitteellistyminen.
» Jatka lukemista
Kannanotto 25.1.2013
Suomen ylioppilaskuntien liitto (SYL) vetoaa maan hallitukseen, jotta se ottaisi koulutuksellisen tasa-arvon edistämisen yhdeksi kärkiteemoistaan. Hallituksella on parhaillaan käsittelyssä strategia koulutuksellisen tasa-arvon edistämiseksi. Älkää vesittäkö strategialuonnosta, on SYL:n toive.
”Koulutus on yksi parhaita keinoja ehkäistä syrjäytymistä, pidentää työuria ja varmistaa kaikkien pääsy heitä itseään kiinnostavalle työuralle. Kaikilla ei kuitenkaan ole tasa-arvoisia lähtökohtia koulutukseen. Sekä Suomen tulevaisuuden että yksilöiden oikeuksien vuoksi on olennaista tukea niitä, jotka jostain syystä lähtevät heikommin eväin opintielleen”, SYL:n puheenjohtaja Marina Lampinen muistuttaa.
Vaikka suomalainen koulutus on kansainvälisesti katsottuna yhdenvertaista, on meilläkin ongelmia koulutuksellisessa tasa-arvossa. Koulutus ja kouluttamattomuus periytyvät sukupolvelta toiselle.
» Jatka lukemista
Hakuilmoitus 24.1.2013
Suomen ylioppilaskuntien liitto (SYL) ry hakee palvelukseensa koulutuspoliittisen sihteerin opintovapaan sijaista 18.2.2013 alkaen, noin neljän kuukauden määräaikaiseen työsuhteeseen 7.6.2013 asti.
Koulutuspoliittisen sihteerin pääasiallisiin tehtäviin kuuluu erityisesti vastata koulutuspoliittisten asioiden (mm. opetuksen laatu ja laadunvarmistus, oikeusturva, osaaminen ja työllisyys) valmistelusta ja esittelystä liiton hallitukselle sekä liiton edustaminen ja yhteydenpito liiton jäsenjärjestöihin tehtävän toimialan kuuluvissa asioissa. Tehtävä on itsenäinen asiantuntijatyö, joka sisältää poliittista vaikuttamista, järjestösuhteiden ylläpitoa, asioiden taustavalmistelua ja toteuttamista sekä laajakantoista perehtymistä monimutkaisiin asiakokonaisuuksiin.
Valittavalta henkilöltä edellytetään korkeakouluopintoja, suomalaisen ja eurooppalaisen koulutusjärjestelmän tuntemusta, perehtyneisyyttä korkeakoulutuksen ajankohtaisiin muutoksiin, hyvää suomen ja englannin kielen taitoa, hyviä kirjallisen ja suullisen viestinnän taitoja sekä valmiutta oma-aloitteiseen ja itsenäiseen työskentelyyn. Ruotsin kielen hyvä hallinta sekä kokemus järjestötoiminnasta ja ylioppilaskuntakentästä katsotaan eduksi tehtävän menestyksekkäässä hoitamisessa.
» Jatka lukemista
Lausunto 21.1.2013
SYL hyväksyi kokouksessaan 18.1.2013 lausunnon Pohjoismaiden ministerineuvostolle Nordic Master -ohjelman pilottikokeilun loppuraportista. Lausunnossa tarkastellaan raportin toimenpide-ehdotuksia liikkuvuuden, rahoituksen ja laadunvarmistuksen näkökulmista sekä teemme lyhyen huomion Nordic Master -opiskelijoiden jäsenyydestä suomalaisissa ylioppilaskunnissa.
SYL:n mukaan ohjelma voi parhaimmillaan lisätä sekä pohjoismaisen korkeakoulualueen kansainvälistä vetovoimaa sekä pohjoismaisten opiskelijoiden omia mahdollisuuksia suorittaa osa opinnoistaan ulkomailla.
Koko lausunto on luettavissa Slidesharen kautta:
Teesitiivistelmä: Perusopinnot ja pääainekurssit (sekä kauppiksella menetelmäopinnot) voitava suorittaa kahdessa lukuvuodessa. Sivuaine voitava suorittaa yhdessä lukuvuodessa.
Ei ole tarvinnut seurata Suomen yliopistokoulutuksen kehittämisen ympärillä vellovaa keskustelua kovin kauaa, kun jo huomaa sen pyörivän saman kestotematiikan ympärillä: opiskelijoiden opintoaikoja pitäisi lyhentää. Vuonna 2005 hallitus toi eduskuntaan esityksen, jolla oltiin ratkaisemassa tilanne once and for all. Yliopistolain muutoksella tuolloisen opetusministeri Haataisen esittelypuheenvuoron juhlallisen aloituksen mukaan vahvistettiin “yliopistojen velvollisuutta opinto-ohjauksen antamiseen ja opiskelijoiden oikeudet tutkinnon suorittamiseen.” Itse lakitekstihän keskittyi kuitenkin linjaamaan tavoitteelliset suoritusajat yliopistotutkinnoille, joiden ylittäminen edellyttäisi opiskelijalta selittelyä ja lisäajan anomista. Eduskuntadebatin aikana ministeri Haatainen toki lupaili, että “Jos ei suorita opintoja loppuun eikä valmistu yliopistosta, niin ei siitä mikään kuuma kivi päähän tipu…”.
HS uutisoi 18. toukokuuta, että selvitystensä mukaan 2005 aloittaneesta noin 20 000 yliopisto-opiskelijan joukosta 6000 opiskelijaa on nyt pää pölkyllä. Käytännössä lisäaikaa pitää siis nyt anoa, jos opiskelua haluaa jatkaa. HS palaa historiaan kertomalla opiskelijajärjestöjen vastustaneen lainmuutosta aikanaan vetoamalla akateemisen vapauden menettämiseen. Jo vain sellainenkin (määritelmällisesti kovin hankala) huoli oli varmasti olemassa, mutta enemmän tuolloin ajateltiin lakimuutoksen lähinnä tuottavan töitä byrokraateille. Sinänsä opintoaikojen lyhentäminen nähtiin ihan ok tavoitteeksi, mutta todettiin ettei tällaisella lainsäädännöllä edelleenkään poisteta niitä lukuisia, myös hyvinkin yksilökohtaisia, syitä jotka opintoajan joillakin venyttää yli ns. sopivaisuusrajojen (Koulutuksen tutkimuslaitoksen julkaisussa todetaan opintojen sujuvuuteen, viivästymiseen ja keskeyttämiseen vaikuttavat asiat olevan monitahoisia, ja ne voidaan jakaa yksilön tasoon, oppilaitoksen tasoon ja yhteiskunnalliseen tasoon, joista jokaiseen voidaan kohdistaa toimenpiteitä.). Opiskelijajärjestöillä oli siis vahva usko, ettei hankkeen tuottama merkittävä lisäbyrokratia maksaisi vaivaa, koska joka tapauksessa yliopistoilla ei (onneksi!) ole resurssienjaon perusteella minkäänlaista insentiiviä olla myöntämättä opiskelijalle lisäaikaa, vaikka hänen opintonsa vähän venyisivät. Uskoakseni juurikin tästä syystä myös suurin osa yliopistoista vastusti lakimuutosta, vaikka myös lyhyemmät opiskeluajathan olisivat toki rahanjaossa menestymisen näkökulmasta yliopistojen etu.
Laajemmassa kuvassa täytyy sanoa, että yhteiskunnallisessa keskustelussa on kovin haasteellista ymmärtää mitä oikeasti yliopistokoulutuksella tavoittelemme ja haluamme. Keskustelu tuntuu heilahtelevan oikeankokoisten ja nopeasti suoritettujen tutkintojen tavoittelun sekä osaamista, luovuutta ja uuden kasvualustan tukemista haikailevien tavoitteiden välisellä akselilla eestaas. Akselin toinen pää herkästi unohtaa, että yliopisto-opiskelijoiden opiskeluajalle on jo rajoitetuksia ja opintotuen saamisen ehtoja on kiristetty emmekä me tutkintomäärillä muutenkaan maailmassa pärjää. Toinen pää taas saattaa unohtaa, ettei luovuuden korostaminenkaan tarkoita päämäärätöntä hengailua ja tehottomuutta.
Kun asiaa miettii yliopistossa opiskelunsa aloittavan nuoren näkökulmasta, päästään retoriikan ongelmallisessa monimutkaisuudessa ihan ytimeen. Mikäli hänelle näyttäytyy koulutuksen tavoitteen olevan (kärjistäen) mahdollisimman nopeasti tutkintotehtaassa suoritettu putkitutkinto, ollaan todellakin pää edellä aika syvässä hetteikössä. Jos taas opiskelunsa aloittavan ymmärrys koulutuksen tavoitteista olisi ennemminkin korkea osaaminen ja luovuus sekä usko omaan pärjäämiseen ja jaksamiseen työssä ja elämässä, ollaan nähdäkseni oikealla reitillä. Tampereen teknilisessä yliopistoissa varsin tuore selvitys paljasti, että jo alle vuoden opiskelleista yli puolet oletti opintojensa viivästyvän yhteiskunnan asettamista tavoitteista. Näistäkin merkittävä osa oli opiskellut sitä tavoitetahtia mitä 2005 tehty lakimuutos edelyttää. Voi kunpa joku edes kysyisi näiltä nuorilta aikasuorituksen sijaan ennemmin minkälaisia ajatuksia heillä on osaamisestaan suhteessa osaamisodotuksiin. Viesti on selvä: yhteiskunta edellyttää vauhtia.
Hallitusohjelman tavoite olla maailman osaavin kansa vuonna 2020 on kyllä tuomittava sanahelinäksi, jos ei paukkuja laiteta sellaiseen osaamiseen, joka vastaa haluumme sivistyä, täyttää työmarkkinoidemme kysynnän ja luo meille uusia työpaikkoja. Tavoitteeseen pyrkiminen ajattelemallani tavalla ei suinkaan tarkoita lorvimista ja haahuilua tai yliopisto-opiskelijoiden opintoaikojen turhaa venymistä. Sen tavoittelu voisi tarkoittaa ainakin tutkimukseen perustuvan opetuksen arvostamista ja siihen panostamista, opiskelijoita motivoivia ja aktivoivia opetusmenetelmiä, opiskelijoiden jämäkkää vastuuta oman osaamisensa ja yliopistoyhteisönsä kehittämisestä, opintojen suunnittelua ja sitä tukevaa ohjausta ja tukea pitkin opintopolkua, opintosisältöjen oikeanlaista mitoitusta sekä järkeviä mahdollisuuksia osaamisen täydentämiseen tutkinnon suorittamisen jälkeen. Työurien pidentämisenkin näkökulmasta on järkevää mahdollistaa osaamisen kehittämisen tai riittämättömän opintotuen vuoksi työssäkäyvälle opiskelijalle joustavia tapoja opiskella (tenttiakvaariot, kesäajan opiskelumahdollisuudet jne, mistä myös SYL:n puheenjohtaja Jarno bloggaili ihan vasta).
Opintoaikoja rajaavan lainsäädännön sinänsä positiivinen lopputulema tähän mennessä näyttäisi olevan se, että opiskelijan opinnoissa etenemistä ylipäätään seurataan, ja joku häntä voi näin ollen kontaktoida mikäli näyttää siltä, että asiat eivät mene kuin siellä kuuluisassa Strömsössä. Todettakoon siis tähän loppuun kokoavasti, että minä en vastusta opintoaikojen lyhentämistä sinänsä. SYL on kerännyt työurien pidentämisestä työstettyyn julkaisuun myös joitakin keinoajatuksia opintoaikojen lyhentämisestä. Olemme julkaisussa pyrkineet tuomaan esiin sitä, että kuten opintoaikojen venymisen syytkin, niihin puuttumisen talkootkin ovat väistämättä yhtä lailla opiskelijoiden, yliopistojen kuin yhteiskunnankin asioita.
Hallitusohjelman korkeakoulutusta koskevassa osiossa ei osaamiseen liittyvää koulutuksen tavoitetta ole, läpäisyyn ja nopeuteen liittyvät kyllä löytyvät. Ei kai opintoaikojen lyhentäminen voi kuitenkaan olla keskeisin yliopistopoliittinen tavoitteemme? Yliopistoilla on onneksi halutessaan mahdollisuus olla opintoaikakyttääjien sijaan opiskelijoille yhteisöjä, jossa ympärillä on inspiroivia ihmisiä, suunnaton määrä tietoa sekä omaan ajatteluun ja uuden luomiseen rohkaiseva ote.
Lausunto 29.3.2012
Suomen ylioppilaskuntien liitto (SYL) ry on torstaina 29.3. antanut sivistysvaliokunnalle lausunnon komission tiedonannosta koskien Yhteinen Erasmus -ohjelmaa. Ehdotuksessa yhdistettäisiin useita liikkuvuusohjelmia Erasmus-nimikkeen ja hallinnon alle. SYL piti yleisesti ohjelman tavoitteita liikkuvuuden lisäämisestä ja toiminnan virtaviivaistamisesta hyvinä. Hyvänä pidettiin myös sitä, että ohjelman sisällä rahoituksen pääpaino olisi henkilökohtaisen liikkuvuuden tukemisessa.
SYL toivoi kuitenkin liikkuvuudessa aliedustettujen ryhmien liikkuvuusmahdollisuuksien parempaa huomioimista sekä kritisoi ehdotettua maisteriopiskelijoiden lainojen takausjärjestelmää.
Koko lausunto on luettavissa Slidesharessa:
Lisätiedot:
Juha Töyrylä, kansainvälisten asioiden sihteeri, puh. 041 515 2229, juha.toyryla(at)syl.fi
Lausunto 16.2.2012 / SYL
Suomen ylioppilaskuntien liiton lausui taideyliopistolakiesityksestä opetus- ja kulttuuriministeriölle. SYL:n näkemyksen mukaan hallituksen esityksen tavoitteet ovat oikeanlaiset: vahvan, kansainvälisen Taideyliopiston luominen. Jo aiemmin tehty selvitystyö osoittaa, että tarve taiteen alan yliopistokoulutuksen kehittämiselle on selvä. Hanke on myös luonteva ja selkeä seuraava askel yliopistokentän rakenteellisessa kehittämisessä. Näin ollen SYL kannattaa Taideyliopiston ja Taideyliopiston ylioppilaskunnan muodostamista hallituksen esittämällä tavalla huomioiden muutamat yksityiskohdat, jotka olemme nostaneet esiin tässä lausunnossa.
Lausunto kokonaisuudessaan on luettavissa Slidesharessa:
Tiedote 16.12.2011
Vapaa julkaistavaksi
Matti Tujula SYL:n koulutuspoliittisen sihteerin sijaiseksi
Suomen ylioppilaskuntien liiton (SYL) hallitus on valinnut koulutuspoliittiseksi sihteeriksi filosofian ylioppilas Matti Tujulan, 27.
Matti Tujula on toiminut SYL:ssa kuluvana vuonna hallituksen jäsenenä vastaten koulutuspolitiikasta. Aiemmin hän on vastannut koulutuspolitiikasta myös HYY:n hallituksessa. Lisäksi Tujula on toiminut lukuisissa luottamustehtävissä HYY:ssa ja Helsingin yliopistolla. Tujulan merkittäväksi eduksi katsottiin erittäin vahva tuntemus SYL:n koulutuspoliittisen sektorin tämänhetkisestä työtilanteesta ja ajankohtaisesta koulutuspoliittisesta keskustelusta.
Matti Tujula opiskelee Helsingin yliopistossa pääaineenaan yleinen historia. Tujula aloittaa työnsä SYL:ssa helmikuun puolivälissä. Työ on määräaikainen opintovapaan sijaisuus.
Lisätietoja:
SYL:n puheenjohtaja Katri Korolainen-Virkajärvi, p. 044 906 5007
Matti Tujula, p. 040 531 9901
http://www.facebook.com/SYL.FIN
http://www.twitter.com/SYL_FIN
17 jäsenjärjestöä ja 135 000 yliopisto-opiskelijaa edustava Suomen ylioppilaskuntien liitto (SYL) ry on maan suurin yliopisto-opiskelijoiden edunvalvonta- ja palvelujärjestö.